Suomessa on jäljellä vanhemman rakennuskulttuurin muistomerkkejä verrattain vähän, ja juuri siksi rakennuskulttuurin kehitystä voi nähdä parhaiten juuri kirkoissa – myöhäiskeskiajasta nykypäiviin asti. Kirkkojen historiaa ovat hengenmiesten ja -naisten lisäksi rakentaneet itseoppineet kansanmestarit. Keskipohjalaisia mestareita ovat olleet mm. Kuorikosket, Biskop, Rijf ja Honga. Unohtaa ei sovi myöskään kirkkoesineistöä, kirkkomaalauksia ja kellotapuleita.

Varhaista köyhäinhoitoa edustaneet vaivaisukot, ”perusturvan pioneerit”, ovat kansanomaisen muotoilutaidon sympaattisia ilmentymiä, eräänlaista ITE-taidetta aikojen takaa. Vaivaisukot ovat olleet myös pyyntöjen, toivomusten ja rukousten vastaanottajina. Eniten vaivaisukkoja on valmistettu ja säilynyt Pohjanmaalla, suurin osa on peräisin 1800-luvulta.

Rakennuskulttuurisen ja taidehistoriallisen mielenkiinnon lisäksi on syytä muistaa myös kirkkojen sosiaalinen ja henkinen merkitys vuosisatojen aikana. Kirkko on ollut ja on yhä usein kulttuurimaiseman keskipiste mutta myös paikallisyhteisön suuri sydän, paikan henki. Riippumatta vakaumuksesta kirkko ja hautausmaa koetaan usein pyhänä alueena, hiljentymisen, muistelun ja itsetutkiskelun tilana. Jos kauko- tai lähimatkailija haluaa tutustua paikalliseen historiaan, on hyvä aloittaa kirkosta ja sen ympäristöstä.