Merikalastus ja hylkeenpyynti

Keski-Pohjanmaalla merikalastus on ollut merkittävä elinkeino rannikon asukkaille sekä leivänlisä sisämaan asukkaille. Merialueet Kokkolan ja Kälviän edustalla olivat silakan pyyntipaikkoja, samoin Lohtajan Käräjäluodon ja Ohtakarin matalikot. Kalajoen merialueella kalaa pyydettiin pauhoilta. Kallan karit, Tankar ja Luodon Öuranin saari ovat olleet kalastajayhteisöjä, joiden kulttuuriperintö näkyy edelleen saarilla.

 

Hylkeenpyynti oli jo kivikauden elinkeino, jonka jäljiltä on sisämaassa hyljekellareita. Vielä 1500-luvun loppupuolella traani ja nahat olivat merenrannikon tärkeimpiä vientiartikkeleita. Parhaimmillaan yhden hylkimiehen vuoden hyljesaalis saattoi olla jopa 50 hyljettä, josta traania kertyi yli 500 kiloa. Hylkeenpyynti väheni 1700-luvulta alkaen, tosin  1900-luvulla hylkeistä maksettiin tapporahaa kalastuselinkeinon turvaamiseksi.

 

Jullalla (pieni jolla) jäätä pitkin liikkuneet miehet saattoivat olla viikkokausia pyyntimatkoilla. Hyljettä lähestyttiin ajopuun avulla, ja aseina olivat nuijat ja harppuunat ennen aseiden yleistymistä.