Metsästys

Genius loci -hankealueen kunnissa on ollut vahva hirvi- ja peurakanta. Arvokkaista turkiseläimistä, kuten ilves, ketun musta muunnos ja majava, on saatu jo varhain myyntituloja. Myös karhu, susi, saukko, näätä, punakettu ja kärppä ovat olleet yleisiä pyynnin kohteita.

 

1800-luvulla elettiin kuitenkin jo vaihetta, jolloin peura ja karhu oli tapettu sukupuuttoon. Ennen niin yleisestä hirvestä oli tullut harvinaisuus. 


Pyyntikeinoja

Peuranpyyntikuoppia on runsaasti ympäri Keski-Pohjanmaata. Vielä muutama sata vuotta sitten peurat ahdistettiin hangasaidoilla kuoppiin, jonka pohjiin oli asetettu teroitettuja seipäitä. Hirveä pyydystettiin myös hiihtämällä, jolloin hirvi väsyi upottavassa hangessa ja oli siten helppo kohde metsästäjälle.

 

Turkiseläinten pyynti loukuilla ja satimilla ja lintujen pyynti jouhista punotuilla ansoilla eli pauloilla  jatkui vielä pitkälti 1900-luvun puolella. Monen kunnan nimistöstä löytää muiston vanhasta pyyntimenetelmästä, kuten Sadinkankaita, Loukkusia tai Hirvikankaita.

 

Kettua saatettiin ahdistaa käpälälaudoilla, myrkyillä ja loukuilla.  Myös metsästysaseet yleistyivät, sillä  1800-luvulla kyläsepät osasivat valmistaa piilukkoja ja myöhemmin myös nallilukkoja. Vähitellen paikallinen väestö alkoi oppia pyydytämään myös jänistä, joka aikaisemmin oli ollut Mooseksen lain mukaan kiellettyä.


 

Erämiehet

Kalajoen Rahjan kylällä asustellut Piekkon Aukku eli  Aukusti Isokääntä  tunnetaan erämiehenä, joka pystyi ampumaan teeriparven pitkän  matkan  takaa. Aukku oli myös niitä harvoja, joka sai hirvenmetsästysluvan 1900-luvun alussa.


Piisamit

Arvoturkiseläimet vähenivät runsaan metsästyksen takia, ja tilalle haluttiin uusi arvoturkiseläin. 1920-luvun alussa Kruunupyyhyn ja Ylivieskaan istutettiin Kanadan ilmastoon hyvin sopeutunut piisami. Se menestyi täällä liiankin hyvin. Piisami valtasi kaikki jokivarret ja se oli tuhoisa myös suomalaiselle alkuperäiseläimistölle.

 

Toinen keino hankkia turkiksia on eläinten ksvattaminen tarhassa. Kotimaisen ketun tarhakasvatus alkoi hopeaketuilla vuonna 1928 Kaarlelan Storbyssä. Kruunupyyssä aloitettiin hopea- ja ristikettujen kasvatus. 1930-luvun puolivälissä alkoi minkkien tarhaus.