Pohjanlahden rannikon kansa on tottunut ottamaan osan leivästään ja toimeentulostaan merestä. Merestä saatua kalaa suolattiin kalastuspaikkojen läheisyydessä. Suolattua kalaa vietiin lähialueille ja ulkomaille.
Asutus kohti sisämaata eteni merenrannikon nousun mukaan. Meren antimet, kalat ja hylkeet, ovat vetäneet kalastajia ja hylkimiehiä kaukaa sisämaastakin. Rannikon laivanrakennus tarvitsi sekin sisämaan puuta.
Kaupan ja merenkulun myötä koko maakunta on ollut mukana kansainvälistymisessä jo satojen vuosien ajan. Merta pitkin viety terva- tai silakkatynnyri antoi vastikkeeksi rahaa mutta myös henkistä annosta paikalliseen kulttuuriin ja elinkeinoelämään.