Järvet

Keski-Pohjanmaa on ylpeä järvistään, joita muuhun Suomeen verrattuna on vähän ja nekin ovat pieniä. Maakuntajärveksi on äänestetty Lestijärvi, joka on kuuluisa muikuistaan ja huvila-asutuksestaan. Keskipohjalainen on ollut myös innokas järviensä kuivaaja. Moni järvi on saanut kuitenkin vetensä takaisin.

 

Järven kuivatuksella eli järven laskulla saatiin hyväkasvuista heinämaata. Keski-Pohjanmaa oli 1700-luvulla Suomen huomattavin järvenlaskualue, sillä pitäjissä oli heinää syövää karjaa sekä kuivatukseen sopivia järviä. Raution Peräjärven laskulupaa anottiin jo 1750-luvulla. Sievissä aloitettiin 1770-luvulla Evijärven ensimmäinen pieni lasku.

 

Kuivatusta varten perustettiin järvenlaskuyhtiöitä, joissa osakkaina oli tilallisia tai kyläkuntia. Laskun yhteydessä syntyneet maatumat jaettiin yhtiön osakkaille. Yhtiöiden toimintaa jatkettiin osakaskunnissa tai seuroissa, jotka huolehtivat niittyjen aitaamisesta ja laskuojien kunnossapidosta.

 

Valtio avusti järvenlaskuja, joihin lääninhallituksen maanmittarit tekivät laskusuunnitelmat. Myöhemmin piiri-insinöörit vastasivat toteutuksesta. Osakasyhtiöt toteuttivat pieniä kuivatustöitä omin voimin. Valtionavun edellytyksenä oli asianmukainen suunnittelu ja kustannuslaskelmat. Maanviljelysinsinööripiirien aika järvikuivioiden toteuttamisessa alkoi 1910-luvulla.

 

Järvenlaskuhankkeet vähenivät kylvöheinän yleistyttyä ja luonnonheinän niittäminen loppui 1960-luvulla koneellistumisen seurauksena. Raskailla koneilla ei ollut mahdollista niittää vetisillä maatumilla. Nykyisin järvien järjestelyillä torjutaan tulvia ja säädetään veden korkeusvaihteluita.