Järvikalastus

Kalastus Keski-Pohjanmaan järvillä on tuonut vaihtelua jokapäiväiseen ruokatalouteen. Ahven, särki ja hauki olivat tavallisimmat saaliit. Muikkuja on saatu muun muassa Lestijärvestä.


Sisämaan suurimpien järvien rannat olivat jo esihistoriallisella ajalla suosittuja asuinpaikkoja. Kalaa järvissä on ollut runsaasti myöhemminkin, ja niille on tultu kalastamaan rannikon suunnalta ja naapuripitäjistä.  Esimerkiksi Ullavanjärvellä lohtajalaiset ja kokkolalaiset kävivät kalassa 1500-luvulla, jolloin Sievin Evijärvi oli ylivieskalaisten kalastuspaikka.


Verkkokalastuksen lisäksi kalaa pyydettiin pitkälläsiimalla ja tuulastamalla. Siimapyynnissä siima saattoi olla jopa noin 10 km pitkä ja koukkuja yli tuhat. Nuottausta harjoitettiin lähinnä keväisin ahvenen ja särjen kutuaikana.


Halsuanjärvellä pääasiallinen pyynnin kohde oli lahna, jota suolattiin kotitarvekäyttöön. Räyringinjärvellä  on harjoitettu verkoilla ns. käestyskalastusta, johon saattoi osallistua jopa noin kolmekymmentä venettä. Veneet asettuivat renkaaksi ja laskivat verkkonsa, jotka yhdistettiin aidaksi. Renkaan sisälle laskettiin lisäverkkoja. Kalat ajettiin kala-aitoja kohti äyskäröimällä vettä, jolloin kalat tarttuivat verkkoihin.

 

Pyyntivälineinä oli erilaisia verkkoja, nuottia sekä rysiä. Rantakalastuksessa myös katiskat, merrat ja koukut olivat tavallisia. Verkot ja muut pyyntivälineet valmistettiin pitkälti kotoisista aineista: nokkosesta, hampusta, pajusta ja männystä. Ostonailon tuli käyttöön verkoissa 1940-luvulla. Kokkolan tori oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella kalatuotteiden päämyyntipaikka.