Kuivattuja järviä

Haapajärven ja Pyhäjärven Kuonanjärvi

Kuonanjärven kuivatus Haapajärven ja Pyhäjärven alueella vuosina 1881–1886 tuotti maatumaa noin 441 hehtaaria. Alueen 126 tilallista oli tehnyt vuonna 1876 aloitteen järven kuivatuksesta. Järven pohjassa oli paksu muta- ja savikerros, joten sen katsottiin soveltuvan erinomaisesti niitty- ja peltomaaksi.

 

Hanke käynnistyi maaherran päätöksellä vuonna 1877, mutta valtio tuli mukaan senaatin määräyksestä tammikuussa 1881.

Kalajoen vesistöön kuuluva Kuonanjärvi on palautunut virkityskäyttöön. (kuva Gl-hanke)

 

Merijärven Merijärvi ja Tähkijärvi

Merijärvellä toteutettiin Merijärven ja Tähkijärven laskeminen vuosina 1862–1872. Kuivatuksessa saatiin maatumaa lähes 700 hehtaaria. Kuivatusala oli pieni suhteessa työmäärään ja kustannuksiin. Kuivatusta jatkettiin 1920-luvulla.

 

Vuonna 1930 järvet oli kuivatettu kokonaan ja Tähkijärveen kaivettiin muun muassa usean kilometrin mittainen pohjakanava. Jokakeväiset tulvat jäivät kuitenkin vaivaamaan merijärveläisiä.

 

Nivalan Pidisjärvi

Pidisjärven pintaa oli laskettu jo 1850-luvun alkuvuosina. Järvi sijaitsi keskellä niittyjä ja viljavainioita, joten se oli siksi myös houkutteleva kuivatuskohde. Tulvavesi pilasi maaperää ja jäät rikkoivat ympäröiviä latoja ja aitoja.

1880-luvun puolivälissä nivalalaiset anoivat kruunulta avustusta Pidisjärven kautta kulkevan Kalajoen perkaamiseen, jotta järven pintaa olisi saatu laskettua. Hanke ei edennyt suuren kustannusarvion takia.

Vuonna 1888 valtio otti Kalajoen perkauksen kokonaan vastuulleen. Kalajoen perkauksista tulikin maanviljelysinsinöörien pitkäaikainen työkohde.

Nivalan Pidisjärvi on osa Kalajoen vesistöä, jonka vesiä on järjestelty jo 1800-luvulta lähtien. Tulvien aikana Pidisjärvi laajenee suureksi järveksi. Kesällä 2013 kuvattu Pidisjärvi oli varsin vaatimaton tulva-aikoihin verrattuna. (kuva Gl-hanke)

 

Oulaisten Piipsjärvi

Oulaisissa mittava Piipsjärven kuivatus alkoi 1800-luvn lopulla.Maatuma oli lähes 400 hehtaaria, mutta kuivatus ei onnistunut toivotulla tavalla.

 

Pyhäjärven Pyhäjärvi

1920-luvulla aloitettiin Pyhäjärvellä suuri järven järjestelyhanke. Lasku aiottiin toteuttaa perkaamalla Pyhäjokea. Paikalliset asianosaiset totesivat vuonna 1929, että päinvastoin kuin suunnitelmissa oli esitetty, Pyhäjoen perkaaminen olisi lisännyt Pyhäjoen vesimääriä ja siten tulvia jokivarsilla. Kärsämäellä ja Haapavedellä oli myös laajoja veden vaivaamia maita, jotka haluttiin kuivatettavaksi. Jokilaakson ylävarren asukkaat katsoivat, että koko Pyhäjoki oli syytä perata.

 

Valtio myönsi avustusta Pyhäjärven laskemiseen, jonka avulla saatiin vuoteen 1935 mennessä lähes 1700 hehtaaria viljelysmaata.

 

Reisjärven Kalajanjärvi

Kalajanjärven kuivattaminen Reisjärvellä vuosina 1860–1867 oli yksi suurista Oulun läänin alueen 1800-luvun järvenlaskuhankkeista. Maatuma oli lähes 2500 hehtaaria.

 

Kuivatus oli hankalaa, koska vajaan 4 000 hehtaarin järvi sai vettä useista ympärillä olleista pikkujärvistä ja vedenkorkeus vaihteli huomattavasti.

 

Kuivatuksella oli merkittävä työllistävä vaikutus 1860-luvun katovuosina. Myös Nivalan, Haapajärven ja Sievin talollisia pääsi osakkaiksi ylimuistoisten kalastusoikeuksiensa perusteella. Parhaimpina vuosina niittyjen heinäsatoa myytiin myös Toholammin ja Lestijärven asukkaille.

 

 

Sievin Evijärvi

Sievin Evijärven toinen lasku toteutettiin vuosina 1869–1875, jolloin saatiin maatumaa noin 1100 hehtaaria. Jo vuonna 1775 Evijärveä yritettiin kuivata ilman suurta menestystä. Vielä 1920-luvulla saattoi talojen heinäsadosta puolet olla Evijärven kuiviosta. Muiden järvikuivioiden tapaan myös Evijärven heinäsadot laskivat ajan myötä. Järviheinän laatu heikkeni, saraheinä lisääntyi ja maatumatsoistuivat ja sammaloituvat. Tulvat vaivasivat Evijärveä, ja vasta 1920-luvulla tulvia aiheuttanutta Vääräjokea ryhdyttiin perkaamaan. Kunnostustyöt saatiin valmiiksi Evijärven järvikuiviolla 1960-luvulla.