Järvet

Keski-Pohjanmaa on ylpeä järvistään, joita muuhun Suomeen verrattuna on vähän ja nekin ovat pieniä. Maakuntajärveksi on äänestetty Lestijärvi, joka on kuuluisa muikuistaan ja huvila-asutuksestaan. Keskipohjalainen on ollut myös innokas järviensä kuivaaja. Moni järvi on saanut kuitenkin vetensä takaisin.

 

Järven kuivatuksella eli järven laskulla saatiin hyväkasvuista heinämaata. Keski-Pohjanmaa oli 1700-luvulla Suomen huomattavin järvenlaskualue, sillä pitäjissä oli heinää syövää karjaa sekä kuivatukseen sopivia järviä. Raution Peräjärven laskulupaa anottiin jo 1750-luvulla. Sievissä aloitettiin 1770-luvulla Evijärven ensimmäinen pieni lasku.

 

Kuivatusta varten perustettiin järvenlaskuyhtiöitä, joissa osakkaina oli tilallisia tai kyläkuntia. Laskun yhteydessä syntyneet maatumat jaettiin yhtiön osakkaille. Yhtiöiden toimintaa jatkettiin osakaskunnissa tai seuroissa, jotka huolehtivat niittyjen aitaamisesta ja laskuojien kunnossapidosta.

 

Valtio avusti järvenlaskuja, joihin lääninhallituksen maanmittarit tekivät laskusuunnitelmat. Myöhemmin piiri-insinöörit vastasivat toteutuksesta. Osakasyhtiöt toteuttivat pieniä kuivatustöitä omin voimin. Valtionavun edellytyksenä oli asianmukainen suunnittelu ja kustannuslaskelmat. Maanviljelysinsinööripiirien aika järvikuivioiden toteuttamisessa alkoi 1910-luvulla.

 

Järvenlaskuhankkeet vähenivät kylvöheinän yleistyttyä ja luonnonheinän niittäminen loppui 1960-luvulla koneellistumisen seurauksena. Raskailla koneilla ei ollut mahdollista niittää vetisillä maatumilla. Nykyisin järvien järjestelyillä torjutaan tulvia ja säädetään veden korkeusvaihteluita.


Järvikalastus

Kalastus Keski-Pohjanmaan järvillä on tuonut vaihtelua jokapäiväiseen ruokatalouteen. Ahven, särki ja hauki olivat tavallisimmat saaliit. Muikkuja on saatu muun muassa Lestijärvestä.


Sisämaan suurimpien järvien rannat olivat jo esihistoriallisella ajalla suosittuja asuinpaikkoja. Kalaa järvissä on ollut runsaasti myöhemminkin, ja niille on tultu kalastamaan rannikon suunnalta ja naapuripitäjistä.  Esimerkiksi Ullavanjärvellä lohtajalaiset ja kokkolalaiset kävivät kalassa 1500-luvulla, jolloin Sievin Evijärvi oli ylivieskalaisten kalastuspaikka.


Verkkokalastuksen lisäksi kalaa pyydettiin pitkälläsiimalla ja tuulastamalla. Siimapyynnissä siima saattoi olla jopa noin 10 km pitkä ja koukkuja yli tuhat. Nuottausta harjoitettiin lähinnä keväisin ahvenen ja särjen kutuaikana.


Halsuanjärvellä pääasiallinen pyynnin kohde oli lahna, jota suolattiin kotitarvekäyttöön. Räyringinjärvellä  on harjoitettu verkoilla ns. käestyskalastusta, johon saattoi osallistua jopa noin kolmekymmentä venettä. Veneet asettuivat renkaaksi ja laskivat verkkonsa, jotka yhdistettiin aidaksi. Renkaan sisälle laskettiin lisäverkkoja. Kalat ajettiin kala-aitoja kohti äyskäröimällä vettä, jolloin kalat tarttuivat verkkoihin.

 

Pyyntivälineinä oli erilaisia verkkoja, nuottia sekä rysiä. Rantakalastuksessa myös katiskat, merrat ja koukut olivat tavallisia. Verkot ja muut pyyntivälineet valmistettiin pitkälti kotoisista aineista: nokkosesta, hampusta, pajusta ja männystä. Ostonailon tuli käyttöön verkoissa 1940-luvulla. Kokkolan tori oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella kalatuotteiden päämyyntipaikka.


Kuivattuja järviä

Haapajärven ja Pyhäjärven Kuonanjärvi

Kuonanjärven kuivatus Haapajärven ja Pyhäjärven alueella vuosina 1881–1886 tuotti maatumaa noin 441 hehtaaria. Alueen 126 tilallista oli tehnyt vuonna 1876 aloitteen järven kuivatuksesta. Järven pohjassa oli paksu muta- ja savikerros, joten sen katsottiin soveltuvan erinomaisesti niitty- ja peltomaaksi.

 

Hanke käynnistyi maaherran päätöksellä vuonna 1877, mutta valtio tuli mukaan senaatin määräyksestä tammikuussa 1881.

Kalajoen vesistöön kuuluva Kuonanjärvi on palautunut virkityskäyttöön. (kuva Gl-hanke)

 

Merijärven Merijärvi ja Tähkijärvi

Merijärvellä toteutettiin Merijärven ja Tähkijärven laskeminen vuosina 1862–1872. Kuivatuksessa saatiin maatumaa lähes 700 hehtaaria. Kuivatusala oli pieni suhteessa työmäärään ja kustannuksiin. Kuivatusta jatkettiin 1920-luvulla.

 

Vuonna 1930 järvet oli kuivatettu kokonaan ja Tähkijärveen kaivettiin muun muassa usean kilometrin mittainen pohjakanava. Jokakeväiset tulvat jäivät kuitenkin vaivaamaan merijärveläisiä.

 

Nivalan Pidisjärvi

Pidisjärven pintaa oli laskettu jo 1850-luvun alkuvuosina. Järvi sijaitsi keskellä niittyjä ja viljavainioita, joten se oli siksi myös houkutteleva kuivatuskohde. Tulvavesi pilasi maaperää ja jäät rikkoivat ympäröiviä latoja ja aitoja.

1880-luvun puolivälissä nivalalaiset anoivat kruunulta avustusta Pidisjärven kautta kulkevan Kalajoen perkaamiseen, jotta järven pintaa olisi saatu laskettua. Hanke ei edennyt suuren kustannusarvion takia.

Vuonna 1888 valtio otti Kalajoen perkauksen kokonaan vastuulleen. Kalajoen perkauksista tulikin maanviljelysinsinöörien pitkäaikainen työkohde.

Nivalan Pidisjärvi on osa Kalajoen vesistöä, jonka vesiä on järjestelty jo 1800-luvulta lähtien. Tulvien aikana Pidisjärvi laajenee suureksi järveksi. Kesällä 2013 kuvattu Pidisjärvi oli varsin vaatimaton tulva-aikoihin verrattuna. (kuva Gl-hanke)

 

Oulaisten Piipsjärvi

Oulaisissa mittava Piipsjärven kuivatus alkoi 1800-luvn lopulla.Maatuma oli lähes 400 hehtaaria, mutta kuivatus ei onnistunut toivotulla tavalla.

 

Pyhäjärven Pyhäjärvi

1920-luvulla aloitettiin Pyhäjärvellä suuri järven järjestelyhanke. Lasku aiottiin toteuttaa perkaamalla Pyhäjokea. Paikalliset asianosaiset totesivat vuonna 1929, että päinvastoin kuin suunnitelmissa oli esitetty, Pyhäjoen perkaaminen olisi lisännyt Pyhäjoen vesimääriä ja siten tulvia jokivarsilla. Kärsämäellä ja Haapavedellä oli myös laajoja veden vaivaamia maita, jotka haluttiin kuivatettavaksi. Jokilaakson ylävarren asukkaat katsoivat, että koko Pyhäjoki oli syytä perata.

 

Valtio myönsi avustusta Pyhäjärven laskemiseen, jonka avulla saatiin vuoteen 1935 mennessä lähes 1700 hehtaaria viljelysmaata.

 

Reisjärven Kalajanjärvi

Kalajanjärven kuivattaminen Reisjärvellä vuosina 1860–1867 oli yksi suurista Oulun läänin alueen 1800-luvun järvenlaskuhankkeista. Maatuma oli lähes 2500 hehtaaria.

 

Kuivatus oli hankalaa, koska vajaan 4 000 hehtaarin järvi sai vettä useista ympärillä olleista pikkujärvistä ja vedenkorkeus vaihteli huomattavasti.

 

Kuivatuksella oli merkittävä työllistävä vaikutus 1860-luvun katovuosina. Myös Nivalan, Haapajärven ja Sievin talollisia pääsi osakkaiksi ylimuistoisten kalastusoikeuksiensa perusteella. Parhaimpina vuosina niittyjen heinäsatoa myytiin myös Toholammin ja Lestijärven asukkaille.

 

 

Sievin Evijärvi

Sievin Evijärven toinen lasku toteutettiin vuosina 1869–1875, jolloin saatiin maatumaa noin 1100 hehtaaria. Jo vuonna 1775 Evijärveä yritettiin kuivata ilman suurta menestystä. Vielä 1920-luvulla saattoi talojen heinäsadosta puolet olla Evijärven kuiviosta. Muiden järvikuivioiden tapaan myös Evijärven heinäsadot laskivat ajan myötä. Järviheinän laatu heikkeni, saraheinä lisääntyi ja maatumatsoistuivat ja sammaloituvat. Tulvat vaivasivat Evijärveä, ja vasta 1920-luvulla tulvia aiheuttanutta Vääräjokea ryhdyttiin perkaamaan. Kunnostustyöt saatiin valmiiksi Evijärven järvikuiviolla 1960-luvulla.

 


Vetensä takaisin saaneita järviä

Järvenlasku ei aina tuottanut viljelyskelpoista maata eikä kuivattu ympäristö ole ollut kehuttava. Niinpä Keski-Pohjanmaalla on useita takaisin vesitettyjä järviä.

 

Oulaisten Piisjärvi alkoi vesittyä uudelleen 1930-luvulla. Muutaman vuosikymmenen takainen kuivatustyö ei tuottanut toivottua tulosta, ja sadekesinä heinäntuotto oli olematon. Järven vesityssuunnitelmat toteutuivat 1970-luvulla. Nykyisin Piipsjärvi ympäristöineen on vilkas kylä.

 

Sievin kunnan alueella kuivatut järvet, Jyringinjärvi ja Sievinmäenjärvi ovat Vääräjoen varren kuivattuja järviä, jotka on viime vuosikymmeninä uudelleen vesitetty järviksi. Neljäs kuivattu järvi, Kortijärvi, odottaa suunnitelmien edistymistä.

Sievin Jyringinkylällä on vesitetty Jyringinjärvi, joka sijaitsee Vääräjoen varrella. (kuva Gl-hanke)



Järvimalmi

Keski-Pohjanmaalla on edelleen merkkejä maastossa järvi- tai suomalmin käytöstä. Raudanpolttoon käytetty hyttejä on ollut useammassa pitäjässä. Esimerkiksi Sievistä Petäjäojalla on Ruukinkoski, jonka rannalta nousee esille vanhoja kuonakimpaleita. Ruukinkoskella on ollut raudanpolttoa varten hytti, joka on jättänyt jälkeensä maastoon.


Virkistys

Keski-Pohjanmaan järvillä on edelleen suuri merkitys virkistykselle, vaikka varsinaista elantoa ei maakunnan järvikalastus enää annakaan. Lestijärvi, Pyhäjärvi, Ullavanjärvi, Halsuanjärvi, Pitkäjärvi, puhumattakaan muista pienemmistä järvistä antavat mahdollisuuden virkistyskalastukseen. Ennen järvienlaskua monella talolla oli aitoissaan järvikalastukseen sopivat nuotat. Nyt verkkoja tuskin löytyy edes paikallisista museoista.

 


Laskettuja järviä