Luonnonniityt

Karjanruokinta perustui pitkään luonnonniityiltä saatuun heinään. Keski-Pohjanmaalla on ollut niittyjä muuhun Suomeen verrattuna runsaasti. 1700-luvulta lähtien maakunnassa turvauduttiin hanakasti järvenlaskuihin uuden heinämaan saamiseksi.

 

Luonnonniittytalous leimasi keskipohjalaista maataloutta pitkälti 1800-luvun loppuun saakka. Karjanrehu kerättiin luonnonniityiltä, jotka saattoivat olla hajallaan pitkin pitäjiä ja meren rannoilla. Sisämaassa niitettiin luhtasoita ja nevoja, joilta saatiin pääasiassa saraa.

 

Heinänsiemenestä viljellyt heinäpellot ovat kuuluneet keskipohjalaiseen kulttuurimaisemaan vasta 1800-luvun lopulta lähtien.


Merenrannat ja jokivarret

Pohjanmaalla merestä noussut maa oli paikoin vain hiekkaa, mutta maa saattoi olla myös varsin hedelmällistä. Madaltuneista vesistä saatiin aluksi kaislaa ja ruokoa, mutta vähitellen maatumat kasvattivat myös heinää.

 

Pohjanlahden merenrannoilla kasvanut luonnonheinä niitettiinkin visusti talteen karjaa varten. Varsinkin Pedersöressä ja Larsmossa oli meren saarilla hyviä niittyjä ja laitumia.

 

Myös jokien ja purojen tulvat  nostivat hedelmällistä lietettä rannoille, joista niitettiin kesän aikana kasvanutta luonnonheinää eläisten rehuksi.

 


Heinäsuovia ja niittylatoja

Luonnonheinän varastoinnissa käytettiin pieleksiä eli eräänlaisia katoksia  ja heinäsuovia. Vähitellen rakennettiin niittylatoja hirsistä. Ladoissa heinät säilyivät paremmin kuin suovissa.

 

Varsinainen heinäviljely heinänsiemenestä tuli tunnetuksi 1800-luvun lopuulla. Viljelyä siemenestä vastustettiin aluksi voimakkaasti. 1900-luvun alussa yleistyneet maatalouskoneet mahdollistivat heinän kasvattamisen pellossa.