Huhtakaskia ja ahoja

Tavallinen kaski tehtiin havu- tai lehtimetsiin. Havumetsiin tehtyä kaskea kutsuttiin huuhtaksi tai huhtaksi.

Kaskialan muuttuminen  ahoksi vei kolmesta kymmeneen vuoteen sen mukaan, kuinka monta satoa kaskesta otettiin ja mitä viljaa kaskeen kylvettiin. Raivauksen ja viljelyn jälkeen kaski ruohottui, jonka jälkeen se kelpasi laitumeksi. Koivut ja lepät alkoivat vähitellen vallata kaskea, tosin taimettuminen viivästyi karjan laiduntamisen takia.

Tasaikäinen lehtimetsä sopi uudelleen kaskettavaksi 15–30 vuoden kuluttua. Vähitellen päästiin kiertoviljelyyn, jolloin sama kaski saatettiin kasketa  uudestaan.

Keskipohjalaisessa nimistössä tapaa edelleen muistoja kaskikulttuurista. Esimerkiksi Huhtala-nimi paljastaa vanhan maankäyttötavan. Myös vanhassa kartta-aineistossa on merkittynä runsaasti vanhoja kaskialueita (svedje). Aho- ja halme-nimet  eri muotoineen on varsin tavallista nimistöä edelleenkin eri kunnissa.