Kytösavuja

Kasken polton lisäksi keskipohjalaiset alkoivat polttaa kytöä eli soita. Suo kuivatettiin, ojitettiin ja kuokittiin. Suo poltettiin juurakkoineen, jolloin saatiin maata ravitseva tuhkakerros. Kytöpellot olivat tuottavia ja niitä kylvettiin 3-4 vuotta peräkkäin. Sen jälkeen ne jätettiin niityiksi. Kytöviljelystä saattoi tulla ryöstöviljelyä varomattoman polton takia. Pellot saattoivat palaa "mahoksi" asti.

1800- ja 1900-lukujen aikana soiden raivaus, rahkan polttaminen ja savenajo suolle lisäsi selvästi peltopinta-alaa maakunnassa. Kytösavun haju merkitsi myös maatalouden edistymistä.

Kytö-nimi näkyy edelleen monien kuntien nimistössä, kuten Kytökylä Haapavedellä tai Kytö-sukunimi Perhossa. Edelleenkin Keski-Pohjanmaalla on vahva kulottamisperinne. Keväisin poltetaan innokkaasti kesantopeltoja ja tienvarsia.