Karjatalous ja laiduntaminen

Karjatalous on ollut Keski-Pohjanmaalla yksi varmin elannon antaja. Eläinten talviruokinta oli kuitenkin pitkään puutteellista, sillä rehua hankittiin luonnonniityiltä, ojanvarsilta ja metsistä. Talven aikana karjalle jouduttiin syöttämään lehdeksiä.

 

Lypsykarjan lisäksi maakunnassa on ollut runsaasti härkiä eli kuohittuja sonneja. Härät olivat arvokkaita teuraselämiä, joita käytettiin myös vetojuhtina.

 

Voi, tali ja vasikannahat olivat arvokkaita kauppatavaroita, joista saatiin oman talouden tarpeen lisäksi myös myyntituloja.

 

Naisten osuus karjanhoidossa ja rehun hankinnassa oli merkittävää ja samalla heidän osaksi tuli kotitalouden työt ja perheen muu hoito.


Metsälaitumet

Lehmät laidunsivat sulan aikana vapaasti metsässä, josta eläimet söivät erilaisia heinäkasveja. Vapaa kulkeminen vaikeutui monin paikoin 1860-luvulla, jolloin lehmiä ei saanut enää laskea vapaasti valtionmetsiin. Yksityismailla lehmien paimentaminen omilla aitaamattomilla mailla ja metsissä jatkui pitkälle 1900-luvulle.

 

Karjan kulkiessa vapaana täytyi sen sijaan aidata viljellyt pellot ja niityt. Erityisesti lampaiden takia aitojen täytyi olla tiheitä.

 

Metsälaitumien puute vaivasi osaa Keski-Pohjanmaan kyliä ja meijeriliikkeen nousun myötä karjantuotantoon alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota.  Arvokkaat ja  tuottavat karjamajoilla majailevat lehmät piti saada paremmille laitumille. 


Karjamajat

Lehmien pito kesäaikana karjamajoilla on ollut tapana niin jokilaaksoissa kuin Pedersören ja Kruunupyyn merenrannan saarissa. Talojen nuoret naiset asuivat kesäkaudet karjamajoilla ja huolehtivat maidon kirnuamisesta ja kuljetuksesta lähimpiin asumuksiin.

 

Monesti loppukesällä heinäteon jälkeen karja kulki vapaasti luonnonniityillä. Talojen lähellä alkoi olla myös hakalaitumia, jossa pidettiin muun muassa pienempää karjaa, kuten vasikoita.

 

Aidattuun laitumeen karja siirrettiin vähitellen vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Pienempien karjanomistajien lehmiä paimennettiin vielä 1950-luvulla.

 


Meijereitä ympäri maakuntaa

Keski-Pohjanmaa on ollut karjavaltaista aluetta kautta vuosisatojen. Maitoa oli vaikea säilyttää, joten sitä piimitettiin ja hapatettiin kermaksi, josta pystyttiin kirnuamaan voita. Maakunnan ruokaperinteessä näkyy vahvasti maitotalouden osuus. Leipäjuusto ja punainen hera olivat oivallisia tapoja jalostaa maitoa säilyvämmäksi.

 

Vähitellen 1800-luvun lopulla maakunnassa oli lukuisia yksityis- ja yhtiömeijereitä, jotka ostivat maitoa. Vähitellen myös kotiseparaattorit yleistyivät, ja yhä useampi separoi itse maitonsa ja kirnusi saadun kerman myytäväksi voiksi.

 

Osuusmeijereitä nousi eri kuntiin heti 1900-luvun alusta alkaen. Karja ja sen tuottama maito merkitsi yhä useammalle parempaa toimeentuloa. Karjanjalostukseen ja erilaiseen neuvontaan panostettiin entistä enemmän.