Käden taidot

Käden taidot olivat ammattikäsityöläisten elannon lähtökohta ja edellytys. Myös talonpoikainen omavaraistalous vaati maan tuotteiden hyödyntämisen osaamista. Kotiteollisuuden ja ammattikäsityöläisyyden, kuten suutareiden ja räätäleiden, kautta on alueelle kehittynyt muun muassa vahvaa nahkateollisuutta ja käsityöyrittäjyyttä.


Raudanpolttajat ja sepät

Suo- ja järvimalmin hyödyntäminen on vaatinut erikoistaitoja. Keskipohjalaiset pelkistivät suo- ja järvimalmista rautaa hyteissä, joiden jäljiltä monin paikoin maastossa on edelleen kuonaa. Hyttirauta kelpasi nauloiksi, ankkureiksi ja käyttötavaraksi. Varsinainen teräs ja taontaoppi tuotiin jo varhain Ruotsista. Alueen kuuluisin harkkohytti oli Lohtajalla 1600-luvulla. Tuotettu rauta oli laadultaan hyvää.

 

Sepät eli rautiat olivat tärkeitä ammattimiehiä, joiden käsistä ovat peräisin ovat muun muassa monet viikatteet, sirpit, reenjalakset, kerihtimet ja muut kalut.  Seppien vanhat pajapaikat näkyvät vielä nimistössä. 

 

Myös vaskenvalanta, kuten erilaisten kellojen teko, oli merkittävää eri puolilla Keski-Pohjanmaata. Kuuluisina valureina tunnetaan muun muassa Ullavan Viitasalot ja Kalajoen Helanderit. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Friisien konepaja Kalajoelta ja myöhemmin Kokkolasta tuotti alueen valurautaesineet padoista rautaristeihin. 


Tarvekalut puusta

Metsämaan tuottamasta puusta tehtiin kaikki taloudessa tarvitut käyttöesineet. Työkalut, tynnyrit, puuastiat ja ajokalut saatiin lähimetsien puusta. Sukset, veneet ja muut puuseppien tuotteet työstettiin itsetehdyillä höylillä, sahoilla, taltoilla ja muilla puun työstämiseen tarkoitetuilla välineillä.

 

Osa kauppasi markkinoilla puutuotteensa, jolloin niistä tuli myös sivuansioita perinteisen maanviljelyn lisäksi. Keskipohjalaiset olivat esimerkiksi taitavia rukkimestareita, joiden töitä vietiin ympäri Suomea

 

Kuuluisia puuseppiä tuli muun muassa Toholammilta, jossa vaikuttaneet Laitalan maalarit työstivät taidokkaita koristemaalattuja huonekaluja.  Myös kaislatyöt ja puunjuurista tehdyt korit olivat haluttua tavaraa.


Näppärät naiset 

Naisilla on ollut merkittävä osuus kotitarveteollisuudessa, sillä kaikki päällepantava tehtiin pääsääntöisesti kotona. Vasta 1900-luku on tuonut teollisesti valmistetut tekstiilit.

 

Villa saatiin lampaista, joita oli runsaasti maakunnassa aina toiseen maailmansotaan asti. Keritseminen, karstaus ja kehruu vaati lukuisia työtunteja. Samoin pellavan langaksi asti työstö oli työvaltaista muun muassa loukutus- ja lihtausvaiheineen. Kankaaksi kutominen olikin talvikausien työtä. 

 

Vesivoimaa tarvittin silloin, kun villakankaat tampattiin sarkakankaaksi, josta tehtiin kestäviä ulkovaatteita. Myös pellavien liottaminen jokivarsilla työllisti naisia.

 

Pellavasta ja myöhemmin tuontipuuvillasta tehdyt lakanat koristeltiin taidokkailla fransuilla. Raanut palvelivat myös peittoina, ei pelkästään seinävaatteina. Maakunnan naiset olivat erityisen tunnettuja silmikkoraanuista.