Tarinoita

Veturi savuaa. En oikein luota sen olemiseen ja kiskoilla pysymiseen ja yritän aina pitää matkaa itseni ja sen välillä. Ei ole haitaksi jos on koneen suhteen viisas. Sanovat, että kuuman veden höyry työntää veturin liikkeelle. Sanovat kun uskovat. Minä en. Jos kuuma vesi rautaa liikuttaisi niin johan liitäisivät kaikki pyykkipadat ja kahvipannutkin Venäjän maalle tai Ruotsiin asti. Liitäisivät!
Herrat uskottelevat kaikkea. Niillä on piru liitossa kanssaan. Piru!

(Arto Ojakankaan Pikkurata-romaanit
Arto Ojakangas: Pölkynvälit. Länsirannikko 2005.s. 8-9)

----------------------------------------------

Mummo alkaa päivitellä tekeillä olevaa metsärataa. Mummo ei usko, että kapea rautatie tuo mitään hyvää tälle kylälle. Ruokaa ja selänsijaa tarvitsevat radan rakentajat tuovat tietysti rahaa kylälle, mutta samalla myös levottomampaa elämää. Mummon mielestä ei ole ollenkaan hyvä, jos taloihinsa vakiintuneiden kyläläisten seassa kulkee ja asustaa miehiä, joilla koko omaisuus kulkee repuissa ja konteissa.
- Vastuuta ei seläsä kanneta, mummo sanoo. (s. 14)
------------------------------------------------
Minusta on vain mukavaa kun eläminen kylällä on lisääntynyt. Moni muukin kylän nuoremmasta väestä on kanssani samaa mieltä. Vanhemmat ja varsinkin ne viljelijät, joiden maita jäi ratalinjan alle, ovat mummon tapaan epäluuloisia tai peräti vihamielisiä. Suurin osa körttisistä, joiden seuroissa itsekin kuljen ja joiden joukkoon lasken kuuluvani, uskovat kunnollisen elämän katoavan kylältä metsähallituksen metsäradan vuoksi. Sen kaikki joutuvat myöntämään, että Pikkuradalta saadut ansiot ovat siirtäneet monessa mökissä nälkää tuonnemmaksi. (s. 14)
-------------------------------------------------
Ratapohjan kuivatusta seuraavat työvaiheet vaativat minulta perehtymistä. Meneillään on yhtä aikaa kuivatustöiden ja ratalinjan raivaamisen lisäksi ratapenkan sorastus, ratapölkkyjen ja kiskojen asettaminen, veturitallin, pajan ja asuntorakennuksen rakentaminen, radan varteen tulevien kämppien tekeminen, kaluston hankkiminen ja lisäksi täytyy hakkuut suunnitella ja käynnistää.
Rata ulottuu jo pitkälle valtion metsiin. Halkojen teolla on kiire pelkästään omien veturien polttoaineen turvaamiseksi ja eteenpäin tavaraa pitäisi saada. Radan tulisi tuottaa! (s. 108)
-------------------------------------------------
Pakkaslumi leijuu ilmassa. Näyttää, että hiutaleet eivät tiedä ovatko matkalla maahan vai jäävätkö leijumaan iäksi ilmaan. Pikkuveturi puhkuu radan suunnalla. Se kulkee taaksepäin ja työntää haloilla lastatut vaunut ison veturin jättämien vaunujen viereen. Pikkujuna pysähtyy. Mies juoksee veturin ja ensimmäisen vaunun väliin, ja kohta veturi lähtee ja vaunut jäävät. Pian vaunujen väliin pannaan lankku ja miehet alkavat kantaa sitä pitkin halkoja pikkuvaunuista isoihin vaunuihin. Sitä sanotaan lossaamiseksi. (s. 147)