Metsä pakenee

1600-luvun metsäasetukset pyrkivät vähentämään tervametsien valtausta. Asetusten noudattamista oli vaikea valvoa. Vuodelta 1732 on karttatieto, että Lohtajan Marinkaisten terva- ja kaskimetsät olivat loppumassa. Hirret piti hankkia jo 4–5 peninkulman päästä. Keski-Pohjanmaan omissa kylämetsissä ei ollut enää edes rakennushirsiä. Kylien lähimetsät oli käytetty kotitarpeeksi ja tervanpolttoon.


Tervanpoltto siirtyi yhä syvempään sisämaahan. Vielä 1860-luvulla tuotantomäärä nousi 31 000 tynnyriin. Tuolloin tervan hinta oli korkea maatalouden kärsiessä katovuosista.


Tervanpolton viimeinen kiihkeä vaihe koettiin Pohjanmaan radan tulon jälkeen 1800-luvun lopussa. Tervaa poltettiin uudella innolla erityisesti tervauuneissa, koska kuljetus helpottui rautatien tulon myötä. Tervan kysyntä alkoi kuitenkin hiipua ja samaa tahtia väheni tervan kysyntä. Enää ei tarvittu tervaa laivojen ja köysistöjen suojaksi.