Tervakauden loppu

1800-luvulla tervanpolttoa varten kolottuja puita pidettiin metsänhaaskauksena. Puulle alkoi olla taloudellista arvoa myös puutavarana. Lisäksi karjasta saatiin yhä enemmän tuloa. Voi alkoi olla  parempi artikkeli kuin terva.

Maakunnan terva oli viety 1700- ja 1800-luvulla maailmalle Kokkolan, Raahen ja Kalajoen satamien kautta. Parhaimpina vuosina vietiin kymmeniä tuhansia tynnyreitä. Vienti väheni purjelaivakauden loppuessa. 1900-luvun alussa vienti oli romahtanut täysin.