Tervaa

Tervanpoltto on ollut yleinen metsänkäyttötapa koko maakunnassa. Vieläkin paikallisessa nimistössä tervalla on vahva osuus. Tuskin on paikkakuntaa, jossa ei olisi Hautalaa, Tervasaarta tai Tervamäkeä. Tarkkaavainen metsässä liikkuja huomaa tervahautoja joka puolella.

 

Nykyään tervaa käytetään puunsuojana. Monen kirkon paanukatto on nimenomaan tervattu. Viime vuosina hautatervaa on poltettu näytösluonteisesti muun muassa Kannuksen Lehtorannassa ja Himangan Pahkalassa.

tervahauta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tervahauta savuamassa Sievin Vanhankirkolla jokivarressa. (akvarelli Aarre Alopaeus 1993)

 


Tervan käyttö

”Sen minkä teet, tee tervan kanssa” oli vanhan kansan yleispätevä neuvo. Työkalut, veneet, reet ja paanukatot, jopa rautaesineet tervattiin. Samoin tehtiin eläinten jaloille, myös poikien variksensaappaiksi kutsutut paljaat jalat saivat tervakerroksen. Tervaa ja tervasta saatavaa pikiöljyä käytettiin myös terveydenhoitoon.


Nykyisin hautatervaa voi ostaa kaupoista. Tervaa voi myös  polttaa  pienemmällä vaivalla tynnyreissä.

 

Tynnyritervanpolttoa Sievissä kesällä 2013. Tervakset poltetaan tynnyrissä, josta terva tippuu putkea pitkin astiaan. (kuva Gl-hanke)

 


Rahaa tervasta ja tervavelkoja

Maakunnan kaskenpolttajat siirtyivät jo 1600-luvun alussa tuottavampaan tervanpolttoon. Hautoja oli Perho- , Lesti- ja Kalajokilaaksossa aivan rannikkoa myöten. 1600-luvun lopulla Pohjanmaa tuotti jo puolet ulkomaille viedystä tervasta.

Tämä raha on löytynyt Sievin Sievinmäeltä pellosta. Raha voisi olla maksu tervasta, jota Sievinmäen talolliset polttivat ja möivät Kokkolan porvareille. (kuva Gl-hanke)

 

Vuoden 1752 tervanpolttoasetuksella yritettiin rajoittaa polttomäärää siten, että tynnyreiden lukumäärä olisi ollut sidottu talojen ja pitäjän manttaalilukuun. Esimerkiksi Lestijärvellä tervaa poltettiin lupaa enemmän, sillä tervanpoltto oli niin kannattavaa, että kieltoa kannatti uhata.

Osa tervanpolttajista menestyi ja rakensi tervarahoilla muun muassa taloihin lasikuisteja. Mutta moni polttaja oli kokkolalaisten ja Raahen kauppiaiden velkavyössä, suorastaan majamiehenä. Moni otti rahaa etumaksuna, joita ei sitten pystynytkään maksamaan tervatynnyreillä. Huonon vuoden sattuessa velka vei vaikeuksiin. 

 


Metsä pakenee

1600-luvun metsäasetukset pyrkivät vähentämään tervametsien valtausta. Asetusten noudattamista oli vaikea valvoa. Vuodelta 1732 on karttatieto, että Lohtajan Marinkaisten terva- ja kaskimetsät olivat loppumassa. Hirret piti hankkia jo 4–5 peninkulman päästä. Keski-Pohjanmaan omissa kylämetsissä ei ollut enää edes rakennushirsiä. Kylien lähimetsät oli käytetty kotitarpeeksi ja tervanpolttoon.


Tervanpoltto siirtyi yhä syvempään sisämaahan. Vielä 1860-luvulla tuotantomäärä nousi 31 000 tynnyriin. Tuolloin tervan hinta oli korkea maatalouden kärsiessä katovuosista.


Tervanpolton viimeinen kiihkeä vaihe koettiin Pohjanmaan radan tulon jälkeen 1800-luvun lopussa. Tervaa poltettiin uudella innolla erityisesti tervauuneissa, koska kuljetus helpottui rautatien tulon myötä. Tervan kysyntä alkoi kuitenkin hiipua ja samaa tahtia väheni tervan kysyntä. Enää ei tarvittu tervaa laivojen ja köysistöjen suojaksi.


Tervan kuljetus Pohjanmaan jokia pitkin

Tasaista Pohjanmaata pitkin tervatynnyrien kuljettaminen onnistui melko vaivatta. Jokien jäitä pitkin tynnyrit saatiin liikkeelle talviaikaankin. Keväällä korkeamman veden aikana kuljetettiin venelasteittain tervaa. Tervaa vietiin sisämaasta satamiin vesiteitse myös matalilla öykeillä, kärrykyydillä tervateitä pitkin ja talvisin joen jäätä pitkin reellä.

Tervan kuljetusta Vääräjokea pitkin. (akvarelli Aarre Alopaeus 1993)

 

Kimpihöylät, uurrekirveet, uurresahat, panta- eli vyöhaat ja telsot kuuluivat tervanpolttoa harjoittaneen talon varustuksiin. Näitä esineitä tapaat paikallisissa museoissa. Tervatynnyreitä ei enää edes valmisteta Keski-Pohjanmaalla.

 


Tervakauden loppu

1800-luvulla tervanpolttoa varten kolottuja puita pidettiin metsänhaaskauksena. Puulle alkoi olla taloudellista arvoa myös puutavarana. Lisäksi karjasta saatiin yhä enemmän tuloa. Voi alkoi olla  parempi artikkeli kuin terva.

Maakunnan terva oli viety 1700- ja 1800-luvulla maailmalle Kokkolan, Raahen ja Kalajoen satamien kautta. Parhaimpina vuosina vietiin kymmeniä tuhansia tynnyreitä. Vienti väheni purjelaivakauden loppuessa. 1900-luvun alussa vienti oli romahtanut täysin.

 


Tervanpoltto haudassa

Tervapuiden kolominen

Tervapuiden kolomiseen (tai koloamiseen) tarvittiin pantaveitsiä eli kuorimarautoja. Edellisen kevään pihkaantuneet haavat näkyvät selvästi 

kolominenuuteen kolottuun pintaan verrattuna. Puun sivuun jätettiin kuorta, jotta puu säilyisi elinvoimaisena koko kolomisen ajan.

 

 

 

Tervahaudan poltto

Hautamestari huolehti, että tuli eteni kytemällä. Haudan päälle on laitettu kunttaa, sammalta, jolla voitiin säädellä tulta. Isoa hautaa voitiin polttaa jopa viikko. Hauta vaati vahtimista joka hetki, jottei tuli riistäytynyt.

haudasta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tervanlasku tynnyreihin

Terva laskettiin tynnyreihin, jotka talven aikana työstettiin telsoilla (kirves), kimpihöylillä ja uurresahoilla. Tervatynnyrit kuljetettiin jokia pitkin Kokkolaan, Kalajoelle tai Raaheen.. Keski-Pohjanmaalla on ollut käytössä myös tervareittejä, jotka näkyvät edelleen maastossa. 

tynnyri

 

 

 

 

 

 

 Kannuksen Lehtorannan hautaa varten tynnyrit hankittiin vuonna 2000 Kuhmosta, sillä Keski-Pohjanmaalla ei olllut tekijöitä enää tiedossa.

 

 

 


Tervanpoltto uuneissa

1800-luvun lopulla rautatien tulon myötä tervanpoltto uuneissa eli hyteissä koki uuden nousun. Sievissä on ollut sata tervahyttiä (ei hautaa), jotka ovat muuratut tiilistä. Niissä on poltettu tervaa kannoista, kuivanneista puista ja tavallisista tervaksista. Yksi uuni tuotti viikossa viisi tynnyriä.
tervauuni
Tervahytti, jonka kuvan on piirtänyt muistinvaraisesti Mauri Pöllä vuonna 1997.

 

 

 

 

 

 

 


Tervan loppu

Keski-Pohjanmaan terva lähti maailmalle Kokkolan, Raahen ja Kalajoen satamien kautta. Vienti väheni purjelaivakauden loppuessa.
Puulle alkoi tulla taloudellista arvoa myös puutavarana. Lisäksi karjasta saatiin yhä enemmän tuloa. Voi oli parempi artikkeli kuin terva.
1870-luvulla Kokkolan kautta vietiin tervaa vuodessa noin 20 600 tynnyriä. 1900-luvun alussa vienti oli enää 2 000 tynnyriä. Hetkellinen kukoistus tervanpoltossa tuli Sievin ja Kannuksen osalle 1800-luvun lopulla, jolloin uusi rautatie nosti kysynnän tuhansiin tynnyreihin.

 


Palvelut

Tervateemasta artikkelitietoja

Tervahauta Kannuksen Lehtorannassa

Tervahauta Himangan Pahkalassa


Tervahautoja Keski-Pohjanmaalla