Isoviha

Isoviha koettiin vuosina 1713-1721 raskaasti Keski-Pohjanmaalla. Isoviha oli Pohjan sodan (1700-1721) aikainen venäläismiehitys Suomessa.

 

Suomen armeija kärsi tappion Napuella ja venäläiset tunkeutuivat helmikuussa 1714 Keski-Pohjanmaalle. Tästä alkoi vihan aika, jonka paikallinen väestö koki raskaasti. Sota-aika päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721.

 


Piilopirtit

Venäjän tsaari Pietari Suuri antoi käskyn, jonka mukaan Pohjanmaan rannikko piti hävittää sadan virstan eli runsaan kilometrin levyiseltä alalta kohti sisämaata. Hävitys oli totaalinen.

 

Keskipohjalaiset pakenivat hävitystä ja miehittäjiä sydänmaille rakennettuihin pirtteihin, jotka olivat alunperin tehty tervanpolttajien hautapirteiksi.

 

Väliaikaiset asumukset olivat kehnoja suojia, ja osa niistä paljastui viholliselle. Esimerkiksi Sievissä nykyisen Pikkuradantien läheisyydessä oli piilopirtti, johon paenneet löydettiin ja murhattiin. Niinpä nimistössä on nykyisin Arkkuinpirtti ja Arkkuinneva. Tapahtumasta kirjoitettiin vielä 1800-luvulla sanomalehdissä.

 


Veritekoja

Terrori ja väkivalta olivat yleistä isovihan aikana, eikä tuolta ajalta ole asutuksesta kertovia  henki- tai maakirjoja. Harvoista tuolta ajalta säilyneistä kirkonkirjojen kuolleiden luetteloista voi kuitenkin  lukea, kuinka moni kohtasi väkivaltaisen kuoleman isonvihan aikana.

 

Kalajoella väestö nousi vastarintaan, jolloin kostoksi vihollinen surmasi lähes sata miestä. Myös naiset joutuivat terrorin kohteeksi. Paikallisessa perimätiedossa kerrotaankin nuorista naisista, jotka joutuivat kasakoiden ryöstön ja väkivallan uhriksi.

 

Kannuksessa on kirkonkirjoihin poikkeuksellisesti merkitty vuosina 1714-1715 kuolinsyyksi tappo ja kuoliaaksi kiduttaminen. Kuolleiden luetteloon on kirjattu  "dräpen af ryssen, av ryssen martered".

 

Yleensä tuon ajan kirkonkirjoissa lukee vain, että kirjoja ei pidetty isonvihan aikana.


Pako Ruotsiin

Hävityksen alta yritettiin rannikolta pakoon purjehtimalla erilaisilla aluksilla. Norlantiin pääsi väkeä Kokkolasta, Pietarsaaresta ja Kruunupyystä. Sisämaan asukkailla ei vastaavaa vaihtoehtoa ollut.

 

Sen sijaan pappien pako Ruotsiin onnistui joidenkin kohdalla. Esimerkiksi Sievin kappalainen Henrik Bång pakeni läpi soiden ja erämaiden Ruotsin Länsipohjaan. Osa papistosta jäi kuitenkin paikoilleen ja heidän kohtalonaan oli tulla kidutetuksi ja viimein surmatuksi.

 

Osa piilotti arvokkaimmat esineet maahan vihollisilta. Myöhemmin näitä kätköjä on löydetty muun muassa metsänhakkuiden yhteydessä.

 


Lapsia Venäjälle

Venäläiset eivät vain polttaneet ja ryöstäneet, vaan lähtiessään he ottivat lapsia ja nuoria orjiksi Venäjälle syksyllä 1714.

 

On arvioitu, että Keski-Pohjanmaalta olisi viety Venäjälle orjuuteen noin 1300 asukasta. Lohtajalta orjaksi otettuja oli peräti 341, Kalajoelta 276.

 

Myöhemmin viranomaiset laativat luetteloita kunnittain henkilöistä, joita oli viety pakolla Venäjälle. Suurin osa orjiksi joutuneita oli nuoria poikia, kymmenen ikävuoden molemmin puolin. Joku pääsi myöhemmin palamaan. Suuri osa kohtaloista jää selvittämättä.