Suuret kuolonvuodet 1695-1597

Ruotsi-Suomen sodankäynti sävytti elämää Keski-Pohjanmaalla  1600-luvulla. Varsinkin kolmikymmenvuotisen sodan aiheuttama verotus ja sotaväenotto rasittivat asukkaita. Myös katovuodet vierailivat säännöllisesti. Ankarat kuolonvuodet 1690-luvulla lamaannuttivat elämän.

 

Vuosina 1695-96 sato jäi neljänteen osaan normaalista. Syksyllä 1696 aitat olivat tyhjiä,  kruununviljaa ei ollut eikä lainamakasiineja oltu perustettu. Väki joutui turvautumaan pettuun, kuivattuihin vehkanjuuriin ja suolistolle vahingolliseen olkileipään.

 

Nälkä aiheutti suurta kuolleisuutta. Tarkkoja määriä ei ole tiedossa asiakirjojen vähäisyyden takia. Mutta on arvioitu, että pahimmillaan Lohtajalla menehtyi 42 % ja Kalajoella 38 % väestöstä. Kruununpyyn kuolleisuusrosentti oli maakunnan alhaisin, 18. 

 

On arvioitu, että vuonna 1695 maakunnassa olisi ollut noin 18 000 henkeä, joista noin 29 % menehtyi nälkävuosina. Nälkää näkevien ruumis turposi ja viimein kuivui niin, että jäljelle jäi nahka ja luut.  Osa väestöstä lähti liikkeelle ja kuljetti samalla lavan- ja punatautia. Eniten kärsi köyhin osa väestöstä.