Peltoviljely

Keski-Pohjanmaalla otettiin käyttöön 1500- ja 1600-lukujen aikana savolaisten tuoma hankokoaura. Pellot eivät olleet vielä sarkoina, vaan pieninä lohkoina ja puulapioilla tehty ojitus oli vaatimatonta. Kesannoinnin avulla rikkaruohot saatiin kuriin. Lannoitusta ei juurikaan ollut.

 

Vielä 1700-luvulla peltoalat olivat pieniä Keski-Pohjanmaan kunnissa. Rukiilla ja ohralla oli suurin merkitys peltoviljelykasveista. Viljelymenetelmä oli kaksivuoroviljely, jolloin osa pellosta oli kesantona. Vain osa pelloista pystyttiin lannoittamaan karjanlannalla.


Viljelykasvit

Jokapäiväinen leipä vielä 1700-luvulla merkitsi käytännössä joko ohraa tai ruista. Vuosisadan lopulla ruotusotamiehen Kaustiselle vuonna 1762 kuljettama peruna vähitellen syrjäytti maakunnassa perinteisen nauriin.

 

Myös kaali ja herne kuuluivat tavalliseen ruokapöytään. Vain säätyläisten pihoilla kasvatettiin porkkanaa, punajuurta ja erilaisia mausteita. Humala maustekasvina oli yleinen koko Keski-Pohjanmaalla.

 

Tupakka, pellava ja hamppu kuuluivat 1700-luvun loppupuolella jo yleisesti viljeltyihin kasveihin. Hamppua käytettiin  kalastuksessa tarvittaviin verkkoihin.

 

1800-luvun lopulla heinäsiemenen- ja kauranviljely yleistyivät ja viljelyn taso parani.


Elonkorjuu

Sirppiä käytettiin elonkorjuussa pitkälle 1900-luvulle asti. Kylvöheinän niittämiseen käytetty pitkävartinen viikate oli käytössä viljan leikkuussa vasta 1930-luvulta.

 

Korjattu vilja puitiin riihessä, jossa korjatut lyhteet ahdettiin parsille. Kuivatuksen jälkeen lyhteet pudotettiin parsilta lattialle. Levitetyistä oljista irrotettiin jyvät varstoilla. Seuloilla ja pohtimilla saatiin vilja puhdistettua jatkokäyttöä varten.

 

1900-luvun alkupuolellla puimakoneet syrjäyttivät perinteisen tavan puida vilja riihessä. Puimakoneitakaan ei tapaa enää maatalousmuseoissa tai alan harrastajien kokoelmissa.

 


Viljamakasiinit

Maakunnan parhaimmille paikoille rakennettiin 1800-luvulla oma viljamakasiini, josta saatiin hädän tullen velkakirjaa vastaan lainaksi siemenviljaa kylvöä varten. Viljaa varastoitiin makasiineihin hyvinä satovuosina halla- ja katovuosien varalta. Monin paikoin manttaalikunnan yhteisestä lainamakasiinista tuli myös 'kassapuoji' eli eräänlainen pankki, josta sai rahaa lainaksi.

 

Manttaalikuntien vanhat makasiinit ovat nyt monin paikoin kotiseutumuseoina. Viljamakasiinien rakenteet, isot jyvälaarit ja varkaiden varalta tehdyt kaksoisseinät  ovat vielä selvästi näkyvissä.  


Myllyt

Keski-Pohjanmaan jokien ja purojen koskipaikat ovat olleet hyviä vesimyllyjen paikkoja. Lähes jokaisella talolla ja kyläkulmalla on ollut oma jauhomylly viljan jauhamista ja sahamylly puutavaran sahausta varten. Tuulimyllyjä on ollut niillä paikoilla, joissa vesivoimaa ei ole ollut käytössä. Toisaalta myllyjen käyttöä rajoitti myös veden määrä kuivina kausina.

 

Vesivoimaa tarvittiin myös tamppimyllyihin, joilla tampattiin villakankaasta kestävää sarkaa. Vesivoimalla pyöritettiin myös pärehöylää, sillä rakennusten pärekatot uusittiin säännöllisesti. 

 

Myllyt toimivat myöhemmmin myös osuuskuntaperiaatteella. 1900-luvun alussa vesirattaat alkoivat korvautua turbiineilla ja osa myllyistä tuotti jopa sähköä kyläkunnille.