Kreeta Haapasalon patsas
Kreetanpuisto Kappelintie 22 Kaustinen
(Tutustu myös Soivien kivien kyläreittiin)
Kaustislainen kansansoittaja Kreeta Haapasalo (1813–1893) kierteli laajalti Etelä-Suomea, Pietaria ja Tukholmaa myöten ja ilahdutti ihmisiä eri tilaisuuksissa laulullaan ja kanteleen soitollaan.
Kreetasta muodostui legenda, jonka monet laulut jäivät myös elämään. Näistä hartaan kaunis ”Mun kanteleeni kauniimmin” elää tänäänkin ihmisten sydämissä.
Ilmari Wirkkalaa kiinnosti Kreetan ja tämän Joonas-puolison elämä. Ilmari kirjoitti esitelmän pariskunnan elämästä ja jatkoi vielä näytelmän kirjoittamisella.
Ajatus patsaan pystyttämisestä syntyi Kaustisella sotien jälkeen. Vuonna 1954 oltiin valmiita vihkimään Kreetan patsas, jonka Ilmari suunnitteli ja hänen nuorin poikansa Tauno muotoili.
Tarinaa
Kreeta Haapasalon tarina on elähdyttänyt vuosien varrella lukuisia ihmisiä erityisesti Perhonjokilaaksossa. Perhe vietti monin tavoin kiertävää elämä. Puoliso Joonas ei oikein löytänyt mieluista paikkaa asua, ja kaikenlaisen puutteen takia Kreeta joutui monille esiintymismatkoille Pietaria ja Tukholmaa myöten. Häntä kannustivat mm. kirjailija Sakari (Zachris) Topelius, runoilija J.L. Runeberg ja Vetelin kirkkoherra A.I. Ingman.
Kreeta Haapasalon laulujen yksinkertaiset ja kauniit melodiat ovat säilyneet jälkipolville ja useat eturivin taiteilijat ovat esittäneet niitä. Erityisesti kaustislaiset rakastavat ”Kreetan Joululaulua”. ”Mun kanteleeni kauniimmin” soi usein siunaus- ja muistotilaisuuksissa.
Kuvat
Kreeta Haapasalo (1813–1893)
Nuori Kreeta kortissa (Ilmari Wirkkalan piirros)
Kreetan patsas
Musiikki
Musiikkinäyte
Mun kanteleeni kauniimmin (kantele: Helli Syrjäniemi)