Johdanto
Kaustinen oli jo 1700-luvulla tunnettu paikkakuntana, jossa käden taidot olivat arvossaan. Joukko paikkakunnan miehiä vei kauniin rukin lahjaksi Ruotsin kuningattarelle, jotta pitäjä saisi luvan rakentaa oman kirkon. Nikulan kylältä olivat lähtöisin Kuorikosken suvun kirkonrakentajat, jotka tekivät lähes 20 kirkkoa suomalaisille seurakunnille 1700- ja 1800-luvuilla.
Kaustisen Virkkalan kylässä syntyi 1800-luvun alussa merkittävää pienteollisuutta, kun talollinen Elias Wirkkala ryhtyi valmistamaan kärryjä ja kärrynpyöriä. Toiminta laajeni, kun kirkkoherra Anders Chydenius kannusti Wirkkalaa kehittämään pyörien teknistä laatua. Parhaimmillaan Wirkkalan talossa oli oman väen lisäksi yli 30 palkollista valmistamassa kyseistä tuotantoa.
Elias Wirkkalan sukuhaaraan syntyi pojanpojanpoika Juho Wirkkala (1855–1926), joka oli perimätietojen mukaan täysinoppinut kraatari jo 12-vuotiaana. Taidoiltaan kätevä Juho matkusti nuorena miehenä Amerikkaan ja hankki ensimmäisen ompelukoneensa. Tämän koneen Juho toi Kaustiselle ostettuaan sisareltaan vuonna 1868 rakennetun talon.
Juho Wirkkala asettui vaimonsa Anna-Liisan (o.s. Kentala) kanssa Kaustiselle ja perusti perheen, jonka esikoispoika oli Ilmari Wirkkala (1890–1973). Lahjakas poika pantiin pian Kokkolan suomalaiseen yhteiskouluun. Kouluajan niukkuutta Ilmari muistelee näin:
”Lövgrenin talon piharakennuksessa minulle sattui ikimuistettava tapaus. Pitkällinen kelirikko ja lumimyrsky oli tukkinut tien kotoa kaupunkiin. Posti ei ottanut ruokasäkkiä kuljetettavakseen ja minulta loppui ruoka. Olin ollut jo kaksi päivää syömättä, kun rouva kysyi, johtuiko se sairaudesta. Taisi kyynel nousta silmänurkkaan vastatessani, ettei minulla ollut mitään syötävää. Hän toi heti näkkileivän ja ison mukin maitoa. Ne eivät ole koskaan maistuneet niin ihanilta. Vielä vuosikymmeniä jälkeenpäin otin paljasta näkkileipää, mukin maitoa, ummistin silmäni ja nautin siitä lapsuudessa kokemastani ihanasta tunteesta.” (Hiljaa lensi zeppeliini 2001)
Kokkolasta Ilmari Wirkkala siirtyi taiteellisen kutsumuksensa myötä Helsingin taidekouluun. Ilmari oli nuoresta pitäen monilahjakkuus. Hän kirjoitti ja esitti nuorukaisena runoja, laati kasviston koulunsa käyttöön, kuvitti kirjailija Teuvo Pakkalan kirjoittaman aapiskirjan ja maalasi moniosaisen taulun kotikuntansa nuorisoseurantalon näyttämölle.
Pääkaupungin taidepiireissä Ilmari Wirkkala oli aktiivinen. Hän oli perustamassa Taideteollisuusyhdistys Ornamoa ja hänen kädenjälkensä näkyy vielä tänäänkin Helsingin rautatieaseman kivimiesten figuureissa. Kaustisellakin opettajana toiminut kirjailija Algot Untola tilasi puolestaan Wirkkalalta ex libriksen Irmari Rantamala -nimimerkilleen.
Ilmari Wirkkalan tie vei koulujen jälkeen Hangossa sijainneen Granit Oy:n taiteelliseksi johtajaksi vuonna 1913. Hänen osaamisensa kuvanveistäjänä tuli sittemmin esiin useiden valmistamiensa muistomerkkien ja patsaiden myötä ympäri maata.
Ilmari Wirkkala siirtyi 1920-luvulla Helsinkiin ja ryhtyi myöhemmin Hautausmaiden ystävät ry:n toiminnanjohtajaksi. Tässä työssään hän suunnitteli suomalaisille seurakunnille satamäärin hautausmaita, portteja, pienimuotoisia rakennuksia ja teki myös istutussuunnitelmia. Kaikkiaan Ilmarin kädenjälki löytyy yli 1400 piirroksesta ja kartasta. Merkittävin kohde oli tällä saralla Lappeen seurakunnan kappeli ja hautausmaa Lappeenrannassa.
Ilmari Wirkkalan missiona oli hautausmaiden hyvä hoito. Tässä kutsumuksessaan hänen työtoverinaan oli kirjailija Maila Talvio. Ilmari teki valistustyötä seurakunnissa ja kiersi polkupyörällä sadoissa kohteissa. Samalla hän etsi tilauksia perheyritykselleen, jossa isän lisäksi olivat mukana lapset Tapio ja Tauno Wirkkala sekä puoliso Selma Wirkkala tekstiilisuunnittelijana. Tapio suunnitteli eräitä sankaripatsaita sekä kirkkoesineistöä, Tauno johti yritystä ja muotoili myös patsaita.
Ilmari Wirkkala jatkoi sodan jälkeen taiteilijan työtään maalaamalla alttaritauluja. Hän oli sydämeltään aina keskipohjalainen. Kontaktit maakuntaan poikivat monenlaisia hankkeita. Perhonjokilaaksossa erityisesti Kaustisella ja Vetelissä Ilmari ahkeroi monien hankkeiden parissa.
Ilmari Wirkkala suunnitteli Kaustisen kunnanvaakunan vuonna 1949. Hän suunnitteli ja puvusti maakunnallisen historiakulkueen, kirjoitti käsikirjoituksen kruununhäihin sekä näytelmän kansansoittaja Kreeta Haapasalosta.
Ilmari jatkoi ahkeraa kirjoittelua sanomalehti Keskipohjanmaassa elämänsä loppuun saakka. Hän oli hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta kansanperinteestä, vanhoista rakennuksista ja esi-isien vaiheista. Hyvän muistinsa ja lahjakkaan verbaalisen kykynsä ansiosta hän osasi elävöittää muistikuvia rikkaaksi perinteeksi.
Ilmari Wirkkalan yksi harrastus oli sukututkimus. Hän keräsi mittavan tietopankin kaustislaisista suvuista ja teki runsaasti taidokkaita sukutauluja ja -puita. Wirkkalan sukuseura perustettiin vuonna 1949 ja Ilmari suunnitteli suvulle graniittisen muistomerkin, josta käyvät ilmi suvun juuret aina vuoteen 1549 saakka.
