Pajamäen perinnekeskus

Pohjapuolentie 366 Toholampi

Koska Ruotsista tuotu rauta oli köyhille pitäjille kallista, kotitekoinen ja itse opittu raudanvalmistus oli Toholammilla yleistä. Rautamalmia etsittiin järvistä, soista ja pellon ojista, joissa esiintyi rautapitoista multaa. Myös ruostepitoisista lähteistä nostettiin ja kuivattiin multaa.

Kotilan kylässä sijaitseva Pajamäen talonpoikaistyylinen pihapiiri rakennuksineen on museaalinen alue, jonka historia ulottuu 1500-luvun puoliväliin saakka. Pajamäki on ollut tuolloin Toholammin ensimmäinen veroluetteloon merkitty tila. Pajamäkeä on kutsuttu myös Rautamäeksi, koska siellä on valmistettu rautaa 1600- ja 1700-luvuilla, mistä todisteena on löydetty rautahytin jäännöksiä ja pihamullassa esiintyvää rautakuonaa. Pajamäellä on ollut myös nimensä mukaisesti paja, jossa käsivoimin on taottu rautaa. Pajamäeltä laskeutuu rinne Lestijoen leventymälle Kirkkojärvelle, jonka rannalta on nostettu rautamalmia ja kuljetettu sitä rautahytille. Kotilassa, Rautakurussa kerrotaan olleen keskipohjalaisittain tavallista parempaa rautamultaa. Tiettävästi Pajamäessä luettiin mystikoiden, mm. Jacob Böhmen suomennettuja tekstejä.

Perinnekeskuksen entisöity päärakennus, pitäjätalo on 1800-luvulta. Perinnekeskuksessa voi tutustua vuonna 2004 rakennettuun tuulimyllyyn. Sepän pajassa on nähtävillä työvälineitä ja taottuja tarve-esineitä. Pajamäen päärakennuksessa on mahdollista järjestää erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia ja pihapiiri rakennuksineen on kesäisin avoinna yleisölle.

Tarinaa

Kerrotaan, että Pajamäen ensimmäinen asukas Paavo Kotilainen mestattiin noitana Oulun torilla vuonna 1577. Hänen todettiin vahingoittaneen taikavoimillaan ihmisiä ja heidän omaisuuttaan. Kotilaisen kanssa saman kohtalon Oulun torilla koki Pieti Riippi Kälviältä. Näiden esimerkkien valossa näyttää siltä, että Keski-Pohjanmaalla tartuttiin kovin ottein kirkon noituudeksi määrittelemiin ilmiöihin. (Virrankoski 1997, 67–68) Mahdollisesti Kotilainen oli yksi jokilatvoilla tuolloin asuvista lappalaisista, jotka yleensäkin olivat noitien maineessa. (Suur-Lohtajan historia I, 488)