Töppösen luolikko

Eevinpisto Halsua

Töppösen luolikko on Halsualla sijaitseva 7,5 neliökilometrin suuruinen muinaisranta, jossa on metsäsaarekkeiden ja suopainanteiden lisäksi laajoja kivilohkarealueita. Noin 7000–8000 vuotta sitten mannerjäätikön sulettua valtavat aallot huuhtoivat hienoimman maa-aineksen pois ja jäljelle jäivät myrskyjen riepottelemat ja pyöristämät kivet. ”Voi vain kuvitella, kuinka korkeita olivat nämä aallot, jotka paiskasivat jopa monta tonnia painavia lohkareita”, kuten Hans-Peter Schulz (2004, 15) on todennut. Maankohoamisen seurauksena merenranta siirtyi vähitellen länteen ja laaja kivikko jäi kuiville. Syntyi erikoinen mosaiikkimaisema, jota voidaan kutsua myös ”kiviseksi mereksi”. Alue on säilynyt suurimmaksi osaksi luonnontilassa.

Alueeseen liitetyn Töppönen-nimen historiasta ei ole tieteellistä selitystä, mutta voidaan nojautua vanhoihin tarinoihin, joiden mukaan alueelta on löytynyt kiveen painuneita jättiläisten jalanjälkiä, ”töppösenjälkiä”. Hieman tavanomaisempi selitys on se, että eräällä oravanmetsästäjällä olisi juuttunut kenkä kivikkoon ja jalkaan olisi jäänyt vain töppönen eli jalkaliina tai tossu. On ehdotettu myös, että Töppönen-nimi tulee vanhasta ruotsin kielen sanasta döppa, jolla ainakin Ruotsin Lapin Västerbottenissa on tarkoitettu ”maan alle piiloutunutta” ja ”kivikonhaltijaa”.