Maalarin hauta

Halsua

Perhonjokilaaksossa tervanpoltto oli jo 1600-luvulta lähtien nopeasti kasvava elinkeino. Tervan valmistus oli monivaiheinen, pitkällinen ja huolellisuutta vaativa toiminto. Tervaspuiksi valittujen mäntyjen vaiheittainen kuoriminen ja niiden pihkaantuminen veivät kolmisen vuotta. Talvella puut kaadettiin ja kuljetettiin tervahaudan viereen pilkkomista varten. Tervahaudan rakentaminen edellytti ammattitaitoa ja huolellisuutta. Keväällä tervahautaa poltettiin useita päiviä ja haudan koosta riippuen siitä saatiin kymmeniä tynnyreitä tervaa, joskus satakin tynnyrillistä. Onnistuessaan tervanvalmistus toi tekijöilleen huomattavia tuloja. Onnettomuuksiakin sattui, mikä saattoi johtua hautamestarin ammattitaidottomuudesta tai nukahtamisesta kesken hautavalvonnan. Ylenmääräinen juopottelukin saattoi olla syynä onnettomuuteen.

Perimätiedon mukaan niin sanottu Maalarin hauta Halsuan Ylikylässä kuului epäonnisiin tapauksiin. Nikkari ja maalari Heikki Ruuska apureineen rakensivat suurta tervahautaa ja valmistelivat tervanpolttoa 1800-luvun puolivälissä. Haudan paikka sijaitsee parinkymmenen minuutin patikkamatkan päässä Penningintiestä noin 1,2 km lounaaseen. Talvella paikalle pääsee hiihtäen tai moottorikelkalla. Mutta mitä tapahtui aikoinaan tervahaudalle?