Tarinaa

1820-luvun alussa hankittiin Pikiruukkiin uusi kuparipannu Avestan ruukista Ruotsista. Kuparipannu oli tuotu osina Tukholmasta ensin Kaarlelaan (Gamlakarleby), jossa seppä niittasi pannun osat yhteen. Sen jälkeen se kuljetettiin Pikiruukkiin ja muurattiin paikoilleen. Kaikki työvaiheet veivät paljon aikaa; esimerkiksi muuraustyö kesti noin 2 viikkoa. Osa Pikiruukin osakkaista riitautti asian oikeudessa, sillä osakkaat katsoivat, ettei kalliista pannuhankinnasta ollut informoitu heitä riittävästi. Kaikki osakkaat eivät halunneet olla mukana maksamassa laskua. Arvatenkin Pikiruukin kannattavuus ei ollut juuri tuolloin kovin hyvä, ehkä siksi osakkaiden maksuinto oli vaimea. Jotkut osakkaat eivät enää asuneet Pietarsaaressa, mikä sekin saattoi vaikuttaa maksuhalukkuuteen. Oikeus kuitenkin päätti, että kaikkien osakkaiden tulee osallistua uuden pannun kuluihin osuuksiensa mukaisesti. Riidat unohdettiin ja Pikiruukissa pien valmistus jatkui entiseen tapaan. (Björklund 1987, 8)