Pikiruukki

Nätinabban Hakamaanreitti Pietarsaari

Vanhan sataman lahden tuntumassa sijaitsi kivinen niemeke nimeltä Nätinabban (Verkkoniemi), jossa kalastajilla ja kaupunkilaisilla oli kala-aittoja ja kalaverkkojen kuivaustelineitä. Nätinabbaniin rakennettiin 1750-luvulla Pikiruukki, jossa valmistettua pikeä tarvittiin muun muassa purjelaivojen runkojen tiivistämiseen. Pikeä vietiin myös ulkomaille. Pikiruukin rakentamiseen ja pien valmistamiseen saatiin asiantuntemusta naapurikaupungista Uudestakaarlepyystä, jossa pikeä oli valmistettu teollisesti jo sadan vuoden ajan. Pikeä jalostettiin tervasta, jota tarvittiin 1,5 tynnyriä yhtä pikitynnyriä kohden. Tervaa kuumennettaessa vesi haihtui ja jäljelle jäi jähmeä piki. Kauppias ja raatimies Lars Blomin perustama Pikiruukki oli tiettävästi Pietarsaaren ensimmäinen teollisuusyritys.

Kuparista valmistettu tervapannu oli tapana muurata paikalleen luonnonkivillä ja tiiliskivillä. Nätinabbanin Pikiruukissa oli käytössä ensin Ruotsista hankittu kuparipannu, johon mahtui 40 tynnyrillistä eli noin 5000 litraa tervaa. Myöhemmin hankittiin 60 tynnyrillistä tervaa vetävä pannu. Kuparipannu oli kovassa käytössä ja sitä piti huoltaa ja korjata säännöllisesti. Uusia pannuja piti tuoda Tukholmasta parinkymmenen vuoden välein, mikä oli kallista ja vaivalloista. Pannut kuljetettiin kuparilevyinä, jotka piti niitata yhteen. Pikeä valmistettiin enimmillään 1700-luvun lopulla, jolloin vuosituotto oli noin 1500 pikitynnyriä. 1800-luvun alussa vastaava määrä oli noin 1000 tynnyriä. Myös pikiöljyä valmistettiin pieniä määriä. Pikiruukin toiminta hiipui 1880-luvulle tultaessa.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä valtion hätäaputöinä kaivetun ja kivetyn kanaalin varrella lehtimetsässä oli nähtävissä vielä syksyllä 2018 Pikiruukin rakennelmien jäänteitä. Viereistä hautausmaata on tarkoitus laajentaa Pikiruukin alueelle.

Tarinaa

1820-luvun alussa hankittiin Pikiruukkiin uusi kuparipannu Avestan ruukista Ruotsista. Kuparipannu oli tuotu osina Tukholmasta ensin Kaarlelaan (Gamlakarleby), jossa seppä niittasi pannun osat yhteen. Sen jälkeen se kuljetettiin Pikiruukkiin ja muurattiin paikoilleen. Kaikki työvaiheet veivät paljon aikaa; esimerkiksi muuraustyö kesti noin 2 viikkoa. Osa Pikiruukin osakkaista riitautti asian oikeudessa, sillä osakkaat katsoivat, ettei kalliista pannuhankinnasta ollut informoitu heitä riittävästi. Kaikki osakkaat eivät halunneet olla mukana maksamassa laskua. Arvatenkin Pikiruukin kannattavuus ei ollut juuri tuolloin kovin hyvä, ehkä siksi osakkaiden maksuinto oli vaimea. Jotkut osakkaat eivät enää asuneet Pietarsaaressa, mikä sekin saattoi vaikuttaa maksuhalukkuuteen. Oikeus kuitenkin päätti, että kaikkien osakkaiden tulee osallistua uuden pannun kuluihin osuuksiensa mukaisesti. Riidat unohdettiin ja Pikiruukissa pien valmistus jatkui entiseen tapaan. (Björklund 1987, 8)

Kuvat

Pikiruukin paikka syksyllä 2018

Pikiruukki (Beckbruket) kartalla (Pietarsaaren kaupunginmuseo)

Kartta