Kittholma

Vanhahaminantie Pietarsaari

Satama siirrettiin 1700-luvulle tultaessa kaupungin tuntumasta pohjoiseen, Kittholman alueelle, jota pidettiin Pohjanlahden rannikon yhtenä parhaimmista satamapaikoista. Satama toimi alueella lähes 200 vuotta ennen kuin se veden mataloitumisen ja entistä suurempien laivojen takia oli pakko siirtää entistä pohjoisemmaksi Alholmaan.

Kittholman alueella voi tutustua sataman historiaan, johon kuuluvat muun muassa tervamakasiinit, ”tervalattiat”, entiset lastauslaiturit sekä laivan- ja veneenrakennus. Vuonna 1827 rakennetun tullilaiturin läheisyydessä sijaitsee aidattu huvipuistoalue, jonka Vapaapalokunta (FBK) perusti vuonna 1890. Entisessä tullilaiturissa on ollut myös kalasatama, josta tuoreet kalasaaliit on toimitettu kaupungin torille myytäväksi.

Vega-hallissa voi tutustua restaurointi- ja korjaustöiden alla olevaan Vega-kuunariin, joka rakennettiin vuonna 1952 osana Suomen sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Viereisessä laiturissa on kaksimastoinen Jacobstads Wapen (Pietarsaaren Waakuna), joka on kopio 1700-luvulla rakennetusta, Fredrik Henrik af Chapmanin piirtämästä kaljaasista. Kittholman alueelle suunnitellaan Laivapihaa (Skeppsgården), jossa olisi esillä sataman monipuolista historiaa aiempaa tarkemmin, esteettisemmin ja viihteellisemmin. (Ks. www.vanha-satama.fi) Alueella sijaitsee myös Suomen vanhin toiminnassa oleva veneveistämö Jakobstads Båtvarv, jonka perusti tehtailija Birger Serlachius vuonna 1904.

Tarinaa

Kirjailija Wava Stürmer kertoo teoksessaan Väntansväg (1985, 42–50) hennosta ja rammasta tytöstä, joka odottaa isäänsä meriltä Vanhassa satamassa. Satamamiehet kulkevat kallionkumpareella istuvan tytön ohitse ja kuulevat tytön kaunista laulua. Merelle tähyilevä tyttö odottaa ja odottaa päivästä toiseen, vaikka hän tietää, että isän laiva ei koskaan tule. Silti jonkun täytyy ottaa vastaa hukkuneiden merimiesten sielut.

Purjelaivojen kauppamatkat maailman merillä olivat joskus vaivalloisia, jopa kohtalokkaita. Sellaisesta esimerkkinä voidaan mainita pietarsaarelainen fregatti Concordia, joka lähti terva-, piki- ja lautalastissa kotisatamasta 1780-luvun alussa kipparinaan Claes Breitholz. Jan Kronholm (JT 19.4.1984, 7) kertoo merimatkasta seuraavia seikkoja:

Concordian matkasuunnitelma oli melko avoin, sillä tuohon aikaan alusten kapteeneilla oli valtaa ja vapautta purkaa ja ottaa lastia niissä satamissa, joissa kauppa osoittautui kannattavimmaksi. Concordia oli lopulta purjehtimassa Kapkaupungin kautta Itä-Intiaan Jaavan saarelle, Bataviaan. Ongelma oli se, että Pietarsaaresta lähteneellä miehistöllä ei ollut kokemusta merimatkoista päiväntasaajan eteläpuolella. Jo päiväntasaajan ohitettuaan laiva lipui niin kauan tyvenessä, että juomavesivarat alkoivat käydä vähiin. Miehistön hätä oli niin suuri, että se vannoi antavansa kotikaupunkinsa köyhille rahallista apua, jos se vain saisi jostain suolatonta juomavettä. Viime hetkellä juomavettä saatiin eräältä Guineanlahden saarelta, mutta pahimmat vaikeudet olivat vasta edessäpäin.

Kapkaupungin satamassa yksi jungmanni karkasi. Perillä Bataviassa, joka oli merkittävä kauppa- ja merenkulkukaupunki, monet Concordian miehistöstä sairastuivat trooppisiin tauteihin ja suurin osa heistä menehtyi. Bataviassa kaksi joutui jäämään sairaalahoitoon ja yksi karkasi. Hieman myöhemmin matkalla kuoli sairauksiin lisää miehiä. Menehtyneen ranskalaisen laivalääkärin tilalle saatiin Jaavalla oleskellut ruotsalainen lääkäri ja luonnontutkija Clas Hornstedt. Laivan lastiksi muodostuivat lopulta kahvin, mausteiden ja salpietarin lisäksi Hornstedtin keräämät hyönteiset, spriihin säilötyt pieneläimet ja elävät villieläimet, joista erikoisin lienee ollut Borneossa pyydystetty orangi (Orang Utan). Pitkän merimatkan rasituksista yksikään eläin ei selvinnyt hengissä. Matkan aikana Concordia kohtasi kovia myrskyjä ja vaarallisia tilanteita. Hornstedt kokoelmineen jäi maihin Amsterdamissa.

Yli kolme vuotta kestäneen merimatkan jälkeen syyskuussa 1785 Concordia saapui kotisatamaan Pietarsaareen. Vain viisi aluksen paristakymmenestä alkuperäisestä merimiehestä palasi kotiin, muut olivat menehtyneet tai karanneet. Epäonnisen laivan omistajaosakkaat uhkasivat jättää maksamatta miehistölle kuuluvia palkkoja, mikä johti oikeudenkäyntiin. Riita lienee myöhemmin sovittu ja palkat maksettu. Maistraatti kuitenkin huomasi kiittää jaloudesta miehistöä ja kapteenia, jotka pitivät lupauksensa auttaa kaupungin köyhiä rahallisesti – summa oli 34 riikintaaleria. Joka tapauksessa Concordia oli tehnyt uraauurtavan kauppamatkan Itä-Intiaan asti.

Kuvat

Vanha tervamakasiini kesällä 2018

Vanha tervamakasiini kesällä 2018

Tervamakasiinin ovi

Purjelaivan ruumakivi

”Tervalattia”, jossa on ruumakiviä

Kartta