Tarinaa

 

Söderhjelm (1974/3, 311–312) maalailee tapahtumaa, jossa vastavalmistunut laiva laskettiin telakalta vesille. Vesillelaskuja tapahtui vuosittain. Kaupunkilaiset kerääntyivät rannoille ja veneisiin katsomaan tapahtumaa. Oli vaikuttavaa ensin nähdä valtava alus kuivalla maalla. Sitten jännitys tiivistyi, kun alus vaihe vaiheelta liikahti kohti vesirajaa – tuskin uskallettiin hengittää. Piakkoin laiva liukui nopeammin, ritisi ja rysähteli ja syöksyi lopulta hurjaa vauhtia veteen niin, että valtavat aallot paiskautuivat rannoille. Siellä se nyt keinui ylpeästi yleisön hurratessa.