Lampuodin talo

Salamajärventie 806 Perho

Kerrotaan että Lampuodin tilan lunasti kruunulta 1600-luvun lopulla Ruotsi-Suomen Pohjanmaan rykmentissä palvellut Esko Laurinpoika Tiainen, joka tunnettiin laajalti hyttimestarina, raudantakojana, viljelijänä ja kalamiehenä. Nykyisen Lampuodin talon on rakennuttanut Matti Lampuoti tiettävästi 1800-luvun alussa. Talon vanhimmat osat ovat mahdollisesti 1740-luvulta. Talon viimeinen asukas oli Hilda Lampuoti (1898–1996).

Lampuodin talo oli tyhjillään 1980-luvulta lähtien ja se oli jo päätetty huutokaupata purettavaksi, mutta Perhon kunta pelasti rakennuksen ostamalla talon ja tontin. Sen myötä Lampuoti suojeltiin ympäristöministeriön tekemällä päätöksellä vuonna 1999. Talo on peruskorjattu ja ennallistettu alkuperäiseen asuunsa.

Tarinaa

Samuli Paulaharju (1930, 15–17) kertoo mahtimiehestä Esko Tiaisesta, joka suurperheensä kanssa asui Salamajärven rannalla 1600-luvun lopulta 1700-luvun alkupuolelle asti. Tiaisella oli iso talo, ”ikivanha pyöreistä hirsistä isketty, luukkuikkunainen iso savupirtti”, jota kutsuttiin Tialaksi. Hänellä oli taloja muuallakin Perhon alueella ja työntekijöitä runsaasti. Erämaan vesistöistä pyydettiin kalaa ja kaskettua viljelymaata oli laajalti. Pidettiin myös karjaa, jota oli peräti ”sata sarvenkantajaa, tuhat villan tuottajaa”.  Perimätiedon mukaan Tiainen valmisti järvimalmista rautaa omassa rautahytissään ja Tialassa olikin useita rautaisia portteja, mikä sekin kuvastaa tilan vaurautta. Paulaharjun tarinan mukaan Tialan isäntä ja rengit tekivät niin pitkää ja raskasta työpäivää, että iltamyöhällä erämaan taukotuvassa ”rengit retkahtivat lattialle, ukkokin oikaisi penkille pitkäkseen ja nukahti, jopa niin kovasti, että nälkäinen koira söi vasta kuraistun (kuraantuneen – KI) karvakengän hänen toisesta jalastaan.” Aamulla herättyään isäntä huomasi kengättömän jalkansa ja kirosi koko lepopaikan.

Kuvat

Lampuodin talo kesäkuussa 2019

Lampuodin talon sisätilaa

Näkymä Salamajärvelle

.

Kartta