Kokkonevan taistelu

Kokkoneva Perho

Heinäkuun 11. päivänä vuonna 1808 käytiin venäläisten ja Ruotsin suomalaisjoukkojen välillä yksi Suomen sodan kovimmista taisteluista Perhon Kokkonevalla. Suomen osaston hieman yli 1000 miestä johti majuri Otto Henrik von Fieandt ja venäläisten runsaan 3000 sotilaan joukkoa komensi kenraalimajuri I.F. Jankovits. Kiivas ja monivaiheinen taistelu kesti yhdeksän tuntia. Kerrotaan, että tykkien jylinä oli valtava ja ruudin savu täytti koko Kokkonevan alueen, joka oli vaikeakulkuista metsäsaarekkeiden täplittämää suota. Venäläisten miesylivoiman edessä ja suomalaisten ammusten käytyä vähiin von Fieandt miehineen joutui lopulta perääntymään ja kärsimään tappion. Jankovitsin joukoissa menetettiin kaatuneina ja haavoittuneina yli 800 miestä, von Fieandtin joukoissa vastaava luku oli noin 170 miestä, joista 25 kaatuneina. Yksi kaatuneista oli erityisen urhoolliseksi mainittu aliupseeri Bror Schöneman, jonka hautamuistomerkki sijaitsee Kokkonevan Kokonsaaressa.

Monien vaiheiden jälkeen von Fieandtin joukot onnistuivat perääntymään Kokkonevan taistelualueelta Veteliin. Sen sijaan perholaisten elämä hävityn taistelun jälkeen oli sekasortoista ja pelon täyttämää, sillä Jankovitsin joukot ryöstelivät ja harjoittivat ilkivaltaa. Perholaisia pakeni metsien piilopirtteihin. Samuli Paulaharju (1930, 48–49) kuvailee, että ”tavarat, joita ei voitu ottaa mukaan, kätkettiin, ja sitten koko joukoin mentiin ja antauduttiin turvallisen metsän hoitoihin”. Alueella kärsittiin mittavia taloudellisia vahinkoja, mutta tiettävästi veriseltä terrorilta vältyttiin.