Pelimannitalo
Konstantie 8 Kaustinen
Alun perin Aapintuvaksi nimetty Pelimannitalo rakennettiin noin vuonna 1800 Vetelin Pulkkisen kylään. Talo jäi tyhjilleen 1940-luvulla, ja monenlaisten vaiheiden jälkeen se siirrettiin ja pystytettiin Kaustiselle kansanmusiikin esityspaikaksi, kokoustilaksi ja Kansanmusiikki-instituutin toimitiloiksi. Presidentti Kekkonen kävi vihkimässä rakennuksen kesällä 1974.
Pelimannitalo on muodoltaan sivukamaritupa, jollaisia tiedetään rakennetun Keski-Pohjanmaan eteläisiin pitäjiin maatilojen päärakennuksiksi 1700-luvun puolivälistä 1850-luvulle. Nimi sivukamarillinen tarkoittaa sitä, että kamarit on sijoitettu tuvan sivulle. Tilat on sisustettu vanhaan talonpoikaistyyliin, ja tupiin on muurattu perinteiset kaarevaotsaiset avotakat. Pelimannitalo on nykyisin yksityisomistuksessa, ja sitä vuokrataan erilaisten tilaisuuksien ja perhejuhlien järjestämiseen.
Kansanmusiikkiväen keskuudessa Pelimannitalo on legendaarinen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien sydän, jonka tuvan tiiviissä ja intiimissä tunnelmassa on koettu lukemattomia ikimuistoisia hetkiä Konsta Jylhän ja Purppuripelimannien huippuajoista alkaen. Talossa järjestetään ympäri vuoden muun muassa ammattikansanmusiikkiyhtye Tallarin ja Kaustisen kamarimusiikkiviikon konsertteja.
Pelimannitalon portailta aukeaa näkymä festivaalipuistoon, jota hallitsee 1985 rakennettu amfiteatterin muotoinen festivaaliareena noin 3000 hengen katsomoineen. Festivaalin ajan areenaa kattaa arkkitehti Roy Mänttärin suunnittelema Kaustisen juhlien tunnusmerkiksi kohonnut sateenvarjon mallinen, keltaraidallinen sivuiltaan avoin telttakatos, jonka keskitolppa nousee 24 metrin korkeuteen. Se on saanut lempinimen ”Villen pipo” Kansanmusiikkijuhlien voimahahmon Viljo S. Määttälän (1923–2016) mukaan.
Pelimannitalon portailta katsoen alavasemmalla rinteessä sijaitseva Kansanmusiikkimonumentti paljastettiin 1982. Monumentin on suunnitellut Armas Maasalo. Sen jalustaan on tehty profiilikuvia tärkeistä kaustislaisista musiikkivaikuttajista ja säveltäjistä.
Tarinaa
Aapintuvan vuosisataiset honkahirret on hakattu Perhon metsistä. Alun perin tarkoituksena oli uittaa hirret Perhonjokea pitkin Kokkolan kirkon rakennuspuiksi. Toisin kuitenkin kävi. Kevättulvan ehtyessä hirret juuttuivat jokeen Vetelin Pulkkisen kylän kohdalla. Pulkkisen talon Matti-isäntä osti hirret edullisesti ja rakensi niistä 23 metriä pitkän ja 12 metriä leveän talonpoikaistalon, jota kansatieteilijä Kustaa Vilkuna on kutsunut ”talonpojan hirsilinnaksi”. (http://www.arviiti.fi/tarinaa-pelimannitalosta)
Pelimannitalolla kerrotaan asustavan Vaatermoukka-niminen ikivanhan kummituksen, joka muutti Vetelin Pulkkisesta Kaustiselle talon hirsien mukana. (Marjatta Pulkkinen 1995)
Pelimannitalon avajaiset kesäkuussa 1974 suunniteltiin mediatapahtumaksi, jonka näyttävänä huipentumana presidentti Kekkonen avaisi talon oven tarkoitusta varten teetetyllä liki puolimetrisellä rauta-avaimella. Isäntäväki ja media olivat kuitenkin unohtaneet presidentin sporttisen luonteen. Silloisella juhlakentällä pidettyjen pitkällisten seremonioiden jälkeen Kekkonen harppoi Pelimannitalon rinteen ylös, työnsi avaimen lukkoon ja väänsi oven auki sellaisella vauhdilla, että perässä eivät pysyneet sen enempää isäntäväki kuin lehtikuvaajatkaan, joista kukaan ei tiettävästi ehtinyt saada kunnollista kuvaa tuosta huolella suunnitellusta huippuhetkestä.
Kuvat
Pelimannitalo
Pelimannitalo
Santerin kabinetti
Tallari Pelimannitalolla JP Piiraisen kanssa 2018 (Kansanmusiikki-instituutti/Lauri Oino)
Musiikkimonumentti
Kartta
