Kansantaiteenkeskus ja Kalliopavinljonki 

Jyväskyläntie 3 Kaustinen

Vuonna 1997 käyttöön vihitty Kansantaiteenkeskus on kulttuuri‑, konsertti‑ ja kokoustalo, jossa kansanmusiikki ja kansantaide ovat esillä monin tavoin. Talossa toimivat kansanmusiikin tutkimus-, koulutus‑ ja tiedotusorganisaatio Kansanmusiikki-instituutti sekä Kansanmusiikkijuhlia järjestävä Pro Kaustinen ry. Suomen kansansoitinmuseon kokoelmissa on noin 1000 soitinta, ja museon perusnäyttely esittelee Kaustisen ja Perhonjokilaakson elävää musiikkiperintöä. Talon alakerrassa voi tutustua keskieurooppalaisen kansantaiteen Dallmeier-kokoelmaan sekä soitinrakentaja Kimmo Sarjan rakentamaan maailman suurimpaan, noin 7-metriseen kanteleeseen. Kansantaiteenkeskuksen myymälässä on muun muassa. ainutlaatuisen laaja valikoima kansanmusiikin levy- ja nuottijulkaisuja. Talon piha-aluetta elävöittävät ITE- ja ympäristötaiteen teokset.

Kallion sisään louhitussa Kansantaiteenkeskuksen Kaustinen-salissa on 350 paikkaa, ja siellä järjestetään konsertteja, elokuvia, muita kulttuuritilaisuuksia ja kokouksia. Kaikkiaan talossa on tilaa 3600 neliömetriä.

Kansantaiteenkeskus on itsessään merkittävä arkkitehtuurikohde, jossa yhdistyvät kiehtovalla tavalla kivi, puu ja upeat tilojen ja linjojen sommittelut. Talon on suunnitellut arkkitehti Rainer Mahlamäki, jonka muita tunnettuja ja palkittuja töitä ovat muun muassa Metsämuseo Lusto Punkaharjulla, Luontokeskus Haltia Espoossa, Merikeskus Vellamo Kotkassa sekä Puolan juutalaisten historiallinen museo Varsovassa.

Kaustisen kalliot olivat vielä 1900-luvun alussa nuorison kesäisiä kokoontumispaikkoja, joissa mentiin piirileikkejä ja poltettiin juhannuskokkoja. Kaustisen nuorisoseura hankki Finninkalliolta tontin ja rakensi sinne ensimmäisen lavan vuonna 1954, hirret saatiin Puhkion talon vanhasta riihestä. Lava sai parin vuoden päästä myös seinät ja katon ja se nimitettiin Kalliopaviljongiksi. Ensimmäisten kansanmusiikkijuhlien yhteydessä paviljonkiin rakennettiin katsomosiipi. Uusi kalliopaviljonki rakennettiin entisen paikalle arkkitehti Tiluksen piirustusten mukaan, ja lava vihittiin käyttöön 1970. Tämän jälkeen taloa on ehostettu monin tavoin. Vuosisadan takainen kallioiden piirileikkiperinne jatkuu – nykyisin talo toimii tanssitalona, jossa on Kaustisen Nuorisoseuran Ottoset-kansantanssiryhmien harjoittelutilat. Siellä harjoitellaan muun muassa kaustislaiseen musiikkiperinteeseen olennaisena osana kuuluvaa purppuritanssia. Kalliopaviljongilla järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia tansseista perhejuhliin.

Tarinaa

Kalle Virkkala eli Koulun-Kalle on kertonut tarinan musiikin tulosta Kaustiselle: ”Ja minoon aatellu. ett se johtuu jo sieltä Väinämöisestä, ko se musiikki on Kaustiselle tullu. Kassos ko se Väinämöisen laulu ja soitto kuluki yli Suomen, se kohtas nämä kalliot täälä, Pööskallion, Isonkallion ja Finninkallion. Se törmäs niihin kalliihoin ja ne nuotit tippu alas. Pukit, kilit, söi sitte sitä ruohua ja niille tuli semmonen nuottilihas. Ja ko ne ihimiset täälä sitte söi sitä lihaa, ne saivat sen musiikin. Se Väinämöisen laulu ja soitto teki täsä Kaustisen kohalla semmosen pyörthen. Ja sitte synty yhtä aikaa niin monta hyvää pelimannia. (…) (Hanhikoski 2007, 7)

Kuvat

Kansantaiteenkeskus

Kansantaiteenkeskuksen pihapiiriä

Kansantaiteenkeskuksen pihapiiriä

Kalliopaviljonki

Kartta