Tervetuloa Pappilareitille

 

 

Näihin päiviin asti säilyneisiin pappiloihin ja niiden pihapiireihin liittyy vuosisatojen historiaa aineellisine ja aineettomine kulttuuriperintöineen. Tutustumme nyt pohjalaisiin pappiloihin, joiden päärakennukset ovat valmistuneet 1700-luvulla tai aivan 1800-luvun alussa. Ajan saatossa päärakennuksia on luonnollisesti muuteltu, korjailtu ja entisöity. Pappiloiden pihapiireissä voi nähdä päärakennuksen lisäksi muita hyvin säilyneitä ja hoidettuja rakennuksia ja kulttuuriperintökohteita.

 

Pappilareitin voi kiertää haluamassaan suunnassa sekä virtuaalisesti että fyysisesti. Reitti Pietarsaaresta Kruunupyyn ja Kokkolan kautta Lohtajalle noudattaa pitkälti vanhan Pohjalahden Rantatien linjausta. Jos haluaa poiketa uudemmalle rantatielle, niin sanotulle 7-sillan tielle, niin sen varrelta Luodon saaristokunnasta löytyvät kaunis puukirkko ja Marieholmin pappila, jotka ovat peräisin 1700-luvun lopulta. Tämä 1800-luvun lopulla valmistunut tie lienee vesistöineen ja siltoineen samankaltainen kuin Pohjanlahden Rantatie parisataa vuotta sitten, kun meren pinta oli pari metriä korkeammalla kuin nykyään.

 

Kaikki viisi pappilaa ympäristöineen ovat kulttuurihistoriallisesti näkemisen ja kokemisen arvoisia. Pappilat ovat palveluiltaan hyvin erilaisia, joten kunkin pappilan palvelutilanne on hyvä selvittää ennen vierailua. Reitin varrelta löytyy myös muita mielenkiintoisia tutustumiskohteita.

 

Tervetuloa pappiloiden kulttuurireitille!

Keskustele Twitterissä #PappilareittiGL!

Johdanto

 

Jo myöhäiskeskiajalla oli määrätty, että talonpoikien velvollisuutena oli rakentaa pappiloihin ”seitsemän huonetta”, mikä tarkoitti myöhempinä aikoina seitsemää rakennusta: tupaa, paistinhuonetta, latoa, vilja-aittaa, ruoka-aittaa, luhtia ja navettaa. Myöhemmät pappilat rakennettiin yleensä entisten pappiloiden paikalle, jolloin voitiin käyttää ikivanhoja muurattuja kellareita edelleen. Pappilat rakennettiin yleensä vesistöjen äärelle sujuvien kulkuyhteyksien vuoksi.


Pappilarakennusten hirret noudettiin pappilan tai tarvittaessa talollisten metsistä. Rakennusten valmistus ja ylläpito olivat seurakuntalaisten tehtävä. Pappilan maatilan tuotto oli osa papin palkkaa, mutta huomattava osa papin saatavista koostui seurakuntalaisten toimittamista luonnontuotteista kuten viljasta, heidän suorittamistaan päivätöistä pappilan tiluksilla sekä erilaisista toimitusmaksuista kuten vihkimisestä ja hautaamisesta. Vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä alettiin siirtyä vähitellen luontaiseduista rahapalkkaan. Päärakennus jäi edelleen papin ja hänen perheensä asunnoksi.


Pappiloita koskeviin veroluonteisiin kansalaisvelvollisuuksiin ei aina suhtauduttu myönteisesti. Kautta vuosisatojen talonpoikien keskuudessa esiintyi paikoin kapinahenkeä ja pyrkimystä laiminlyönteihin. Säätypappien privilegioita ja joskus verrattain yltäkylläistä elämäntyyliä arvostelivat myös talonpoikaistaustaiset ja herätysliikkeistä ihanteensa ammentaneet nuoremman polven papit. Rovastin poika ja pappilassa kasvanut kirjailija Juhani Aho toi esille papin perheen ristiriitaisia henkilösuhteita. Kirjailija Väinö Linna puolestaan kuvasi väkevästi romaanitrilogiassaan ”Täällä pohjan tähden alla” pappilan ja torppareiden paikallista konfliktia, joka oli osa laajempaa yhteiskunnallista ja aatteellista käymisprosessia 1900-luvun alkupuolella.

 

Pappiloiden ja pappissäädyn privilegioiden historia ei siis ole ristiriidaton, mutta toisaalta paikalliselle väestölle saattoi olla kunnia-asia, että kirkkoherra pappilassaan tuli kaikin puolin hyvin toimeen. Katsottiin, että pappilan, kirkon ja kellotapulin tuli kuvastaa pitäjän suuruutta ja varallisuutta. Lisäksi pappilat olivat eräänlaisia edistyksen keskuksia. Kokeellisen tieteen keksintöjä otettiin nopeasti käyttöön. Esimerkiksi 1700-luvulla pappiloissa saattoi olla lämpömittarin ohella ilmapuntari, vuonna 1766 Kaarlelan pappilassa oli jonkinlainen sähkökone (elektrisk machin) ja vuonna 1775 Kruunupyyn pappilassa käytettiin kompassia ja mikroskooppia. Pihamaan aurinkokellon saattoivat syrjäyttää seinäkello ja taskukello. Elettiin valistuksen ja hyödyn nousukautta.

 

Pappien opetukset eivät sisältäneet pelkästään uskonoppia ja siveellisyyttä, vaan aiheina olivat myös maanviljelys, puutarhanhoito ja talouden hoito. Luonnonhistorian ja talousopin professori Pehr Kalm kehotti jo 1700-luvun puolivälissä Turun ylioppilaita perustamaan tuleviin virkataloihinsa puutarhoja, joita hän oli ulkomaan matkoillaan nähnyt. Kalm väitti monen vaarallisen taudin, kuten keripukin, hermosairauden, polttokuumeitten, halvauksen, luuvalon ja keuhkotaudin johtuvan liiasta lihansyönnistä, suolaisen ruuan käytöstä sekä paljosta istumisesta. Hän suositteli ruokavalioksi ennen kaikkea maito- ja kasvisruokia. Nuoret opiskelijat innostuivatkin keräämään muun muassa omenan, kirsikan ja luumun siemeniä, joita he veivät pappiloihinsa istutettavaksi. Rosenlundin pappilassa kirkkoherra Gabriel Aspegren rohkaisi rahvasta kasvattamaan ja jalostamaan kasveja, joiden avulla voitaisiin torjua katovuosien aiheuttamat nälänhädät ja samalla voitaisiin vähentää tuontia ulkomailta.


Papisto kantoi vastuuta usein myös pitäjän terveydenhuollosta, rokotuksista, köyhänhoidosta ja kansanopetuksesta. Papistolle saattoi kuulua myös kunnallishallinnollisia tehtäviä, kuten viljamakasiineista huolehtimista ja siltojen kunnostamista. Yhteiskunnallista aktiivisuutta kuvastaa muun muassa se, että Kokkolaan kirkkoherraksi valittu Edvard Johansson oli 1800-luvun lopulla ahkera suomalaisuuden ja suomenkielisen oppilaitoksen puolestapuhuja. Monipuolisena yhteiskunnallisena ja eettisenä vaikuttajana tunnetaan laajalti Kaarlelan pappilan kirkkoherra Anders Chydenius.
 

 

 

Tekijät ja lähteet

  

Käsikirjoitus: Kari Ilmonen

 

Kuvat: Kari Ilmonen, Museovirasto - Musketti (www.finna.fi), K.H. Renlundin museo - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo, Suomalaiset pappilat -teos, Pedersöre storsockens historia I -teos ja Rosenlundin pappilan kuva-arkisto.

 

Graafinen ulkoasu: Creative Preludi

 

Tiimi: Kari Ilmonen, Helena Anttiroiko-Mehtälä, Veli-Matti Herlevi, Katariina Hietamäki, Tuomo Puutio, Pirjo Pajunpää, Mikko Niemelä, Krista Yrjänä, Pentti Silvennoinen, Ann-Christine Krooks, Jan Ehnvall, Marika Kjellman, Barbro Berglund, Max-Olav Lassila, Pertti Hyttinen, Ulla Nyström, Tuomo Härmänmaa, Veli-Matti Tornikoski ja Matias Meriläinen 

 

Lähteet: 

Aspegrenin puutarha – Rosenlund. Museo Pohjanmaa. http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/museo/9-aspegrenin-puutarha-rosenlund

 

Axelqvist, Nina & Häggblom, Sara: Karleby prästgård från 1700-tal till nutid. En beskrivning av den fysiska miljön. Karleby hembygdsmuseum. Karleby 2003.

 

Björkskog, Fredrik: Larsmo kyrka 200 år. Forsbergs Tryckeri 1992.

 

Björkskog, Fredrik: Larsmo kyrka 1787–2012. Larsmo Församling 2012.

 

Chydenius, Anders: Anders Chydeniuksen puhe Kruunupyyn mestauspaikalla 1786. Suomennos Heikki Eskelinen. Teoksessa Anders Chydenius Kootut teokset osa 5. Toim. Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen. Edita. Porvoo 2016. S. 361–379.

 

Chydenius, Anders: ”Larm-trumman om tjänstefolkets sjelfwåld” (Prodromus) Dagligt Allehanda 11.8.1778. I boken Anders Chydenius samlade skrifter band 3. Utgivna av Maren Jonasson och Pertti Hyttinen. SLS & Atlantis. Borgå 2015. S. 106–110.

 

Chydenius, Anders: Om en ny tilredning af opium. I boken Anders Chydenius samlade skrifter band 3. Utgivna av Maren Jonasson och Pertti Hyttinen. SLS & Atlantis. Borgå 2015. S. 495–501.

 

Chydenius, Anders: ”Palvelusväen omavaltaisuus…” (Prodromus). Dagligt Allehanda 11.8.1778. Suomennos Heikki Eskelinen. Teoksessa Anders Chydenius Kootut teokset osa 3. Toim. Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen. Edita. Porvoo 2015. S. 103–107.

 

Chydenius, Anders: Tal, hållit på afrättsplatsen i Kronoby 1786. I boken Anders Chydenius samlade skrifter band 5. Utgivna av Maren Jonasson och Pertti Hyttinen. SLS & Atlantis. Borgå 2016. S. 351–366.

 

Chydenius, Anders: Tutkimus siitä, onko kansalaisten vapauden… 1778. Suomennos Heikki Eskelinen. Teoksessa Anders Chydenius Kootut teokset osa 3. Toim. Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen. Edita. Porvoo 2015. S. 109–158.

 

Chydenius, Anders: Undersökning, om det är.. I boken Anders Chydenius samlade skrifter band 3. Utgivna av Maren Jonasson och Pertti Hyttinen. SLS & Atlantis. Borgå 2015. S. 112–119.

 

Chydenius, Anders: Uudesta oopiumin valmistustavasta… 1800. Suomennos Heikki Eskelinen. Teoksessa Anders Chydenius Kootut teokset osa 3. Toim. Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen. Edita. Porvoo 2015. S. 508–514.

 

Det sista talet – Anders Chydenius återkomst. Lauri Tuomi-Nikula & Siiri Viljakka. DON L Inspirations. Karleby 2016.

 

Edvard Johansson – yhteiskunta-aktiivinen paimen. Kirj. Malena Björkgren. Karleby Hembygdsförening rf. Kokkola 1999.

 

Ehnvall, Jan: Rosenlunds prostgård i Pedersöre. Proseminarieuppsats i konsthistoria med konstteori. Åbo Akademi 22.4.1986.

 

Helistö, Paavo: Anders Chydenius ja hänen nuotistonsa. The Ostrobothnian Chamber Orchestra. Alba 2003.

 

Himanka, Mikko: Lohtajan pappila 200 vuotta (1803–2003).

 

Himanka, Mikko: Arthur Keckman (1863–1942) kertoo suurista nälkävuosista Lohtajalla. Lohtajan Joulu 1978. S. 6–7.

 

Himanka, Mikko: Arthur Keckmanin muistelmia vuodelta 1873. Lohtajan Joulu 1979. S. 14–15.

 

Kaarlelan kirkko ja pappila. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.   http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1642

 

Kruunupyyn kirkko ympäristöineen ja Torgaren pappila. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1621

 

Last words – The return of Anders Chydenius. Lauri Tuomi-Nikula & Siiri Viljakka. DON L Inspirations. Kokkola 2016.

 

Lohtajan kirkko ja pappila. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1656

 

Lohtajan pappila. http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/kirkotjatilat/lohtajan_pappila

 

Marieholmin pappila. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1654%20%20%20

 

Nikula, Sigrid: Från Pederstad till Rosenlund. Pedersöre, Jakobstads Tidnings jul- och hembygdsblad 1934. S. 11–17.

 

Nikula, Sigrid: Prosten Gabriel Aspegren. Pedersöre, Jakobstads Tidnings jul- och hembygdsblad 1936. S. 14–18.

 

Rosenlund http://www.rosenlund.fi/

 

Rosenlund – pappilan korjaus. Aspegrenin puutarhasäätiö 2012.

 

Rosenlundin pappila. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1661

 

Storå, Nils: Torgare prästgård i Kronoby. Kronoby 1982.

 

Suolahti, Gunnar: Suomen pappilat 1700-luvulla. WSOY. Porvoo 1912.

 

Suomalaiset pappilat. Kulttuuri- talous- ja rakennushistoriaa. Toim. Marja Terttu Knapas, Markku Heikkilä ja Timo Åvist. Kuvatoimitus Sirkku Dölle. SKS. Helsinki 2009.

 

Suur-Lohtajan historia I. Kirj. Ville Luho ja Armas Luukko. Keski-Pohjanmaan historiasarja 3. Kokkola 1957.

 

Suur-Lohtajan historia II. Kirj. Leevi Junkala ja Maria Niemelä. Keski-Pohjanmaan historiasarja 4. Kokkola 1977.

 

Söderhjelm, Alma: Jakobstads historia. Andra delen. Vasa 1974.

 

Torgaren pappila. Museo Pohjanmaa. http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/museo/33-torgaren-pappila

 

Torgare Prästgård http://www.torgare.fi/

 

Vaasan läänin vanhat pappilat 1700-luvulta 1920-luvulle. Kirj. Matti Salomäki. Vaasan lääninhallituksen julkaisusarja 1994: 11. Vaasa 1994.

 

Viimeinen puhe – Anders Chydeniuksen paluu. Lauri Tuomi-Nikula & Siiri Viljakka. DON L Inspirations. Kokkola 2016.

 

Åkerblom, Bror: Pedersöre historia 1865–1965. Pedersöre kommuns förlag. Jakobstad 1971.

 

Åkerblom, K. V.: Pedersöre storsockens historia intill 1865, I–II. Kommunernas förlag. Jakobstad 1950.

 

Palvelut

 

Rosenlundin pappila

http://www.rosenlund.fi/

 

Torgaren pappila

http://www.torgare.fi/

 

Lohtajan pappila

http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/kirkotjatilat/lohtajan_pappila

 

 

Reitti

 

1. Rosenlundin pappila

2. Torgaren pappila

3. Kaarlelan pappila

4. Lohtajan pappila

5. Marieholmin pappila