Rautareitti
Tervetuloa Rautareitille
Emäpitäjä Suur-Lohtaja oli 1600-luvulla ja 1700-luvun alkupuolella aktiivista raudanvalmistusaluetta. Soista ja järvistä nostettua rautamalmia jalostettiin ja valmistettiin muun muassa nauloiksi ja purjelaivojen ankkureiksi. Emäpitäjään kuuluvalla Toholammilla raudan valmistusta harjoitettiin vielä 1800-luvun alussa Määttälän rautaruukissa. Rautateollisuuden tuotteita vietiin Tukholmaan asti.
Keski-Pohjanmaalla oli seppiä, jotka osasivat takoa raudasta taitoa vaativia tarve-esineitä. Toholammilla ammattisepät tapasivat kiertää kyläpajoissa takomassa taloihin esimerkiksi viikatteita. Taitavia seppiä arvostettiin ja hyvästä työstä palkittiin.
Toholammilla voi tutustua kiintoisiin paikkoihin ja tarinoihin, jotka liittyvät raudan valmistukseen, seppien taitoihin ja vanhoihin rautaesineisiin.
Kulttuuriperintöreitin ensimmäinen kohde on Myllykoskessa sijaitseva Riuttasen mylly, jota tunnettu seppä Sakri Järvenoja oli perustamassa 1870-luvulla. Reitti jatkuu Sepäntalolle, jossa Järvenojan veljekset aikoinaan asuivat ja harjoittivat elinkeinojaan. Reitin seuraava kohde on Pajamäki, jossa aikoinaan valmistettiin rautaa. Se on nykyisin yleisölle avoin perinnekeskus. Matka jatkuu Määttälään rautamestareiden muistomerkille, joka on jäljitelmä entisestä rautahytistä. Toholammin kirkolla voi pysähtyä seppä Leander Nisulan valmistaman kirkkoportin äärelle. Reitin päätepaikka on Häkkilän kotiseutumuseo, jossa voi tutustua vaaralliseen rautaesineeseen eli revolveriin, johon liittyy traagiset murhat vuonna 1915.
Tervetuloa Toholammin Rautareitille!
Keskustele Twitterissä #RautareittiGL!
Johdanto
Pohjanmaan rannikolla laivanrakennus oli aktiivista 1600-, 1700- ja 1800-luvuilla. Rannikon laivanrakentajat tarvitsivat paljon rautatarvikkeita ja ostivat lähinnä keskipohjalaisilta talonpoikaisilta raudanvalmistajilta. Keski-Pohjanmaan kylissä valmistettiin ahkerasti rautaa ja taottiin siitä rautanauloja, tarve-esineitä ja ankkureita. Rautateollisuuden tuotteita vietiin myös Tukholmaan asti.
Emäpitäjä Suur-Lohtaja, johon Toholampikin kuului, oli aktiivista raudanvalmistusaluetta. Pitäjä oli 1600-luvulla alueen ankkuriteollisuuden keskus. Lohtajan pitäjänsinettiä koristi 1680-luvulta lähtien harkkohytin ja väkivasaran kuva, josta Gustaf von Numers sai aiheen suunnittelemaansa Lohtajan vaakunaan 1950-luvun alussa.
Suosta nostettu rautamalmi oli fosforipitoisena haurasta, mutta se sitkistyi vasarapajassa ja kelpasi useimmiten hyvin ankkureiden materiaaliksi. Joskus epäonnistuneista rautakaupoista mentiin käräjille. Esimerkiksi vuonna 1649 muuan kokkolalainen porvari valitti, että hänelle oli myyty huonosta multaraudasta taottu ankkuri. Oikeus määräsi, että kelvottoman ankkurin tilalle oli taottava kunnollinen ankkuri tai palautettava rahat ostajalle. Hauraasta raudasta ei kannattanut valmistaa varsinkaan teräaseita. Rannikkokaupunkien porvarit tapasivat teettää lohtajalaisilla sepillä nauloja ja tarve-esineitä muualta hankitusta tankoraudasta, joka saattoi olla laadultaan parempaa.
Myös järvimalmista tehtiin rautaa. Suomalmia haettaessa tarvittiin lähinnä lapiota ja kuokkaa, järvimalmia nostettaessa suurta kauhaa, jonka pohjassa olevista reistä vesi valui pois. Esipoltettu malmiaines kuljetettiin harkkohyteille, joissa rauta varsinaisesti työstettiin. Niissä rautaoksidia sisältävä malmi sulatettiin polttamalla tervahaudoista saatua puuhiiltä eli sysiä, halkojakin tarvittiin. Kuumuus pidettiin sopivana puhaltamalla käsi- tai vesivoimin palkeilla ilmaa hyttiin, jolloin rauta pelkistyi ja painui hytin pohjalle. Malmissa oleva kiviaines jäi kevyempänä pinnalle. Tämän jälkeen pesän pohjalle valunut raakarauta nostettiin pois ja vasaroitiin pajassa joko käsin tai vesivoimalla. Talviaikoina oli hyvä takoa rauta tarvekaluiksi.
Harkkohytin rakentaminen oli tarkkaa työtä kuten tervahaudankin valmistaminen. Harkkohytin rakentamisessa tarvittiin tietynlaisia työkaluja, savilaastia, hiekkaa, kuumuutta kestävää harmaakiveä ja puhallusta varten palkeet, jotka tehtiin hevosen tai härän vuodasta.
Suur-Lohtajan rautateollisuuden loistokausi ajoittuu 1600-luvun jälkipuoliskolle ja 1700-luvun alkupuolelle. Isovihan aikaan venäläiset tuhosivat useita vasarapajoja eikä niitä kaikkia olojen rauhoituttua rakennettu enää uudelleen. Varsinkin 1700-luvun loppupuoli oli alueella rautateollisuuden taantumisen aikaa, joskin elinkeinoa pyrittiin elvyttämään myöhemmin. Raudan valmistus ja taonta näyttävät säilyneen alueella pisimpään Toholammilla, jossa toimi Määttälän rautaruukki 1800-luvun alkupuolelle asti.
Rautakulttuurista puhuttaessa ei sovi unohtaa ammattiseppiä, jotka kävivät Toholammin kyläpajoissa takomassa vaativampia tarve-esineitä kuten viikatteita. Ammattisepät tapasivat kiertää pajoissa kerran vuodessa takomassa talojen koko vuoden tarpeet. Sepällä oli yleensä mukana oma ahjo ja alasin kun taas talojen puolesta annettiin sepän käyttöön raudat ja teräkset sekä työkalut. Rahapalkkion lisäksi taloissa pidettiin sepistä hyvää huolta. ”Kun seppä lähti kylästä, niin joka talon emäntä juoksutti hänelle leipäjuuston ja paksun limpun. Seppä tarkasti visusti, kenen tuomiset täyttivät korkeimmat vaatimukset.” (Anttila 1978, 133) Tunnettuja seppiä Toholammilla olivat Sakri Järvenoja, Leander Nisula ja tämän opissa ollut Matti Talviainen.
Vuonna 1960 perustetussa Toholammin artesaaniopistossa (käsi- ja taideteollisuusoppilaitos) oli tarjolla pitkään hopeasepän koulutusta. Oppilaitos lakkautettiin 2010-luvulla ammatillisen koulutuksen leikkausten ja keskittämisen takia. Toholammilla vaalitaan yhä sepän taitoja, mistä esimerkkejä ovat seppämestari Ari Haapamäki ja tämän poika hopeaseppä Mauri Haapamäki.
Seppämestari Ari Haapamäki pajassaan kesällä 2018
Hopeaseppä Mauri Haapamäen työvälineitä kesällä 2018
Tekijät ja lähteet
Käsikirjoitus: Kari Ilmonen
Kuvat: Kari Ilmonen, Suur-Lohtajan historia ja Vanhaa Toholampea
Graafinen ulkoasu: Creamedia
Tiimi: Kari Ilmonen, Anna-Maija Kujala, Erkki Kujala, Tarja Kalander, Tapio Isoniemi, Tuomo Härmänmaa, Veli-Matti Tornikoski ja Matias Meriläinen
Lähteet:
Alaspää, Samuli: Nyt alkaa Samuli Alaspäältä kynä. Kotitanhuvilta 1963/3. S. 5–12.
Anttila, Veikko: Toholammin yhteisomistuksista. Teoksessa Vanhaa Toholampea. Toim. Tuomo Tuomi. Kyrönmaa XII. Etelä-Pohjalainen Osakunta. II painos. Vaasa 1978. S. 159–182.
Heikkinen, Jouko M. V.: Muutoksen onni ja kipu. Vuosisata Toholammin Kirkkojärven rannalla. Pajamäen talomuseon kannatusyhdistys ry. Jyväskylä 2008.
Häkkilän kotiseutumuseo http://www.toholampi.fi/index.php?sivu=hakkilan_kotiseutumuseo
Isohanni, Eino: Lampin tarinoita ja noitia. Teoksessa Vanhaa Toholampea. Toim. Tuomo Tuomi. Kyrönmaa XII. Etelä-Pohjalainen Osakunta. II painos. Vaasa 1978. S. 237–259.
Jämsä, Samuli: Tervanpolttoa ja raudanvalmistusta. Teoksessa Vanhaa Toholampea. Toim. Tuomo Tuomi. Kyrönmaa XII. Etelä-Pohjalainen Osakunta. II painos. Vaasa 1978. S. 134–146.
Kotila, Aimo: Laitalan mestarisuvun tarina. Teoksessa Vanhaa Toholampea. Toim. Tuomo Tuomi. Kyrönmaa XII. Etelä-Pohjalainen Osakunta. II painos. Vaasa 1978. S. 224–236.
Kotila, Kalevi: Kirkollisten herätysliikkeiden vaiheita Toholammin seurakunnassa v. 1875–1913. Teoksessa Vanhaa Toholampea. Toim. Tuomo Tuomi. Kyrönmaa XII. Etelä-Pohjalainen Osakunta. II painos. Vaasa 1978. S. 7–48.
Kouhia, Anna: Kirjoitetun ja kerrotun kietoutumat vuosisadan takaisessa murhatarinassa. Kurioisiteetikabi.net. Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Museion ry. http://kuriositeettikabi.net/kirjoitetun-ja-kerrotun-kietoutumat-vuosisadan-takaisessa-murhatarinassa/
Kujala, Anna-Maija: Kotilaaksoni Toholampi. Kokkola 2011.
Kujala, Anna-Maija: Riuttasen myllyn historiaa. Julkaisematon moniste.
Luho, Ville & Luukko, Armas: Suur-Lohtajan historia I. Keski-Pohjanmaan historiasarja 3. Suur-Lohtajan historiatoimikunta. Kokkola 1957.
Määttälä, Viljo S.: Määttälä Mikko. Teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja. Toim. Pentti Pulakka. Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola 1995. S. 516.
Määttälä, Viljo S.: Nisula Leander. Teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja. Toim. Pentti Pulakka. Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola 1995. S. 531–532.
Määttälä, Viljo S.: Rautamestareiden kylä. Määttälän Kylätoimikunta. Kokkola 2000.
Pajamäen perinnekeskus http://www.toholampi.fi/index.php?sivu=pajamaen_perinnekeskus
Riuttasen mylly http://www.kase.fi/~petese/toholampi/s05/peri02.html
Sakri Järvenoja http://www.kase.fi/~petese/toholampi/s02/jarsak.html
Savolainen, Antti: Hopeaseppä Mauri Haapamäki: ”Esine on suostuteltava muotoonsa, sitä ei voi rykäistä kerralla”. Maaseudun Tulevaisuus 17.10.2017. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/suomalainen-maaseutu/artikkeli-1.209870
Sepäntalo http://www.kase.fi/~petese/toholampi/s05/peri06.html
Suur-Lohtajan historia I. Kirj. Ville Luho ja Armas Luukko. Keski-Pohjanmaan historiasarja 3. Kokkola 1957.
Suur-Lohtajan historia II. Kirj. Leevi Junkala ja Maria Niemelä. Keski-Pohjanmaan historiasarja 4. Kokkola 1977.
”Toholammin murha ja murhapoltto”. Kansan Lehti 2.11.1915. Digitaaliset aineistot. Kansalliskirjasto. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1239421?page=2&term=Toholammin&term=murha&term=Oskari&term=Lehtiseen&term=Lehtinen&term=LEHTI&term=murhan
Virrankoski, Pentti: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa. Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola 1997.
Virrankoski, Pentti: Toholammin vanhat rakennukset. Teoksessa Vanhaa Toholampea. Toim. Tuomo Tuomi. Kyrönmaa XII. Etelä-Pohjalainen Osakunta. II painos. Vaasa 1978. S. 49–91.
Välikangas, Raili: Järvenoja Sakri. Teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja. Toim. Pentti Pulakka. Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola 1995. S. 275–276.
Palvelut
Pajamäen perinnekeskus
http://www.toholampi.fi/index.php?sivu=pajamaen_perinnekeskus
Häkkilän kotiseutumuseo
http://www.toholampi.fi/index.php?sivu=hakkilan_kotiseutumuseo
Guesthouse Toholampi
Elnantie 1 Toholampi
Hirvikosken maaseutuhotelli ja hostelli
Rautamikon asunnot
Tokontie 26 Määttälä
Ritjan Keidas
Ullavantie 1 Toholampi
Lampin Grilli Ravintola
Kirkkotie 15 Toholampi
Lylyn Pisara
T.T Pubi
Ullavantie 3 Toholampi
Kahvila Kievari Sillankorva
Koskelantie 2 Toholampi
U.Viitalan leipomo/kahvila
Reitti
|
