Tuohi-antin maantie

Tervetuloa Tuohi-Antin maantielle

Perhosta voi lähteä kulttuuriperintöreitille, joka on nimetty Tuohi-Antin maantieksi. Sen rakentamista oli alulle panemassa ja suunnittelemassa 1790-luvulla Tuohi-Antiksi kutsuttu kirkkoherra Anders Chydenius.

Tuohi-Antin maantiellä Perhosta Veteliin voi poiketa historiallisiin kohteisiin, joiden aikaperspektiivit ovat hyvin erilaiset. Arvatenkin tie on aikoinaan helpottanut ainakin Lampuodin asukkaiden, majuri von Fieandtin sotajoukkojen, kansallisrunoilija J.L. Runebergin, teologi A.W. Ingmanin, kanteleensoittaja Kreeta Haapasalon ja kouluhallintomies Alfred Salmelan matkustelua – olipa kulku sitten tapahtunut jalkaisin, hevosella tai 1900-luvun puolella autolla.

Kesällä 1930 muuan taitolentäjä ehkä seuraili kaksitasokoneestaan maantien linjaa lentäessään Vaasasta Perhoon – ja kohti tuhoisaa yleisötapahtumaa.

Varhaisella kampakeraamisella aikakaudella tien linja on kulkenut muinaisen meren pohjassa Hautakedon kivikautisten asukkaiden siitä mitään tietämättä.

Tervetuloa Tuohi-Antin maantielle!

Keskustele Twitterissä #TuohiAnttiGL!

Twiittaa #TuohiAnttiGL

#TuohiAnttiGL twiitit

Johdanto

Valtatie 13 on noin 500 kilometriä pitkä valtatie, joka kulkee länsirannikolta Kokkolasta itärajalle Nuijamaalle asti. Valtatien osuutta Vetelistä Perhoon kutsutaan tässä Tuohi-Antin maantieksi. Tuohi-Antti (Näver-Ant) puolestaan on Keski-Pohjanmaalla vaikuttaneelle kirkkoherra Anders Chydeniukselle (1729–1803) annettu kansanomainen kutsumanimi, koska tämä oli tehnyt pro gradu -tutkielmansa Pohjois-Amerikan intiaanikanooteista ja myöhemmin papin virassa toimiessaan yrittänyt rohkaista Alavetelin talonpoikia niiden käyttöön Perhonjoella. Puuveneisiin tottuneita keskipohjalaisia nämä yritykset lähinnä huvittivat. Sen sijaan Chydeniuksen tiehankkeeseen paikallinen väki säätyyn katsomatta suhtautui kiinnostuksella ja kunnioituksella.

Kokkolasta oli jo ennen 1700-lukua kulkenut kärryillä ajettava huonokuntoinen pitäjätie Veteliin. Täältä maantie Perhoon ja sitäkin idemmäksi oli jatkunut jonkinlaisena ratsupolkuna. Anders Chydenius ja Kokkolan kauppaporvaristo katsoivat, että liikenneyhteyksien parantaminen rannikolta sisämaahan ja itään päin olisi taloudellisesti tärkeää, koska siten tervan, puutavaran, viljan, voin ja teuraiden kuljetus helpottuisi.

Tuolloin keskusteltiin sekä Perhonjoen perkauksesta että maantien kunnostuksesta. Chydenius piti huonompana vaihtoehtona vesitietä ja asettui maantien kunnostamisen kannalle. Hänen mielestään kivikkoisen ja paikoin vähävetisen joen perkaus purjehduskelpoiseksi olisi tullut liian kalliiksi. Chydeniuksen vaikutusvallan ansiosta lähes 4 metriä leveä tie Vetelistä Perhon kautta Lintulahteen (Kyyjärvi) valmistui lopulta vuonna 1796. Kokkolan ja Vetelin välinen maantie oli kunnostettu jo 1780-luvun alussa. Kauppaporvariston lisäksi toki tavallinenkin matkamies osasi arvostaa teiden rakentamista ja kohentamista etenkin jos hän oli saanut tottua sisämaan vaikeakulkuisiin maastoihin. Kunnostettua Tuohi-Antin maantietä pitkin marssivat myös Ruotsi-Suomen ja Venäjän sotajoukot Suomen sodassa vuosina 1808–1809.

Samuli Paulaharju (1930, 112) kuvailee teoksessaan Suomenselän vieriltä Chydeniuksen mukana oloa työläässä tiehankkeessa seuraavasti:

”Vuosikymmenet toisensa jälkeen erämaalaisten täytyi taivaltaa polkujaan taikka soutaa pitkää väyläänsä. Mutta saatiin tänne viimein oikeita ihmisenteitä, vedettiin tie Vetelin kautta Perhon perillekin. Kokkolan vankka mies, iso ja kuulu rovasti Antti Chydenius, kiipesi hevosen selkään ja lähti tekemään tienlinjaa Kokkolasta Lintulahteen. Kullakin paikkakunnalla kylänmiehet olivat apuna ja opastamassa, ja näin mentiin Perhon jokivartta ylöspäin tunnustellen paikkoja, veistellen pilkkoja puihin ja sanoen, että näitä maita tie on rakennettava. Kun paha neva tuli eteen, jätettiin hevonen rannalle, satula vain kannettiin ylitse, ja paksu rovasti koetti muuten keinotella toiselle puolelle, ja siellä oli toinen ratsashevonen odottamassa.”

Tekijät ja lähteet

Käsikirjoitus: Kari Ilmonen

Kuvat: Kari Ilmonen, Wirkkaloiden taiteilijapolku ja Salmelan suku http://salmelankartano.fi sekä https://fi.wikisource.org/wiki/Kuolemantuomioista_ja_niitten_t%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6%C3%B6npanosta_Suomessa_ennen_vuotta_1826

Graafinen ulkoasu: Creamedia

Tiimi: Kari Ilmonen, Lahja Varila, Outi Leväniemi, Juha Saari, Arto Marjala, Tuomo Härmänmaa, Veli-Matti Tornikoksi ja Matias Meriläinen

Lähteet:

Alaspää, Anna-Leena: Alfred Salmelan tie: kiertokoulupojasta kansakoululaitoksemme johtajaksi. Teoksessa Vanhaa Räyrinkiä. Räyrinki-seura. Alajärvi 1994. S. 439–443.

Alfred Salmela https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred_Salmela

Alfred Salmela, koululaitoksen johtaja / Salmelan suku http://salmelankartano.fi/?page_id=586

Anders Chydenius Kootut teokset. Jyväskylän yliopisto – Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. http://anders.chydenius.fi/

Chydenius, Anders: Muistio jokien perkauksesta (1794). Suomennos Heikki Eskelinen. Teoksessa Anders Chydenius Kootut teokset osa 3. Toim. Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen. Edita. Porvoo 2015. S. 376–379.

Haapasalo, Kreeta (1813–1893) https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4454

Harju, Antti: Esko Tiaisen historiaa. Perholainen Joulu 2018. S. 24.

Hauta Perhossa. Teoksessa Tokko Perhua tunnet? Perhon kotiseutuyhdistyksen lukemisto I. Perho 1999. S. 24–31.

HK: Lentokatastrofi Perhossa Jylhän järvellä. Perhonjokilaakso 10.6.1982. S. 6.

Karlsson, Svenolof: Kreetan matka maailmalle. Katternö 2019/1. S. 50–51.

Kettumäki, Antti: Kurki-kone syöksyi yleisön sekaan 1930 – "Se oli valtakunnan ykkösuutinen, niin kuin olisi tänäänkin". Yle Uutiset 18.12.2016. https://yle.fi/uutiset/3-9291202

Kreeta Haapasalo https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreeta_Haapasalo

Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa (Robert Wilhelm Ekmanin öljyvärimaalaus vuodelta 1868) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreeta_Haapasalo_soittaa_kannelta_talonpoikaistuvassa

Kokkonevan taistelu. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokkonevan_taistelu

Kokkonevan taistelumarssi. Kansanmusiikin kulttuuriperinnepankki. http://www.kamulaari.fi/index.php?p=221

Laitinen, Heikki: Torpparinvaimo Greeta Haapasalon matkat kautta koko Suomen suuriruhtinaskunnan ja aina Pietariin ja Tukholmaan saakka. Teoksessa Kreeta Haapasalo – ikoni ja ihminen. Toim. Ilkka Kolehmainen ja Vesa Tapio Valo. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 31. Kaustinen 1990. S. 4–65.

Lampuotin talo. Museovirasto. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. www.kyppi.fi/to.aspx?id=130.201378

Leväniemi, Outi: Kokkonevan taistelu 11.7.1808. Teoksessa Tokko Perhua tunnet? Perhon kotiseutuyhdistyksen lukemisto I. Perho 1999. S. 42–46.

Lilius, Lilli: Kreeta Haapasalon elämänkerta (muistiin merkinnyt Lilli Lilius). Teoksessa Kreeta Haapasalo – ikoni ja ihminen. Toim. Ilkka Kolehmainen ja Vesa Tapio Valo. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 31. Kaustinen 1990. S. 66–87.

Lindholm, Pekka: Suomen sodassa vuonna 1808. Lähde? S. 42–43.

Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Toim. Tapani Mauranen. Tielaitos. Edita Helsinki 1999.

Meinander, C. F.: Vetelin Hautakedon kivikautinen asuinpaikka. Suomen museo 53 (1946). S. 1–14.

MP: Lähimmäisiä. Teoksessa Tunkari, Tunkar, Tunkkari. Kylän elosta ja olosta ennen ja nyt. Tunkkarin kyläkirjatoimikunta. Kokkola 2004. S. 369–376.

Numminen, Jaakko: Salmela, Aaprami Alfred. Teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja. Toim. Pentti Pulakka. Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola 1995. S. 690–693.

Otto von Fiandt taisteli sitkeästi Perhon Kokkonevalla. Pääkirjoitus. Keskisuomalainen 7.8.2008. https://www.ksml.fi/paakirjoitus/Otto-von-Fieandt-taisteli-sitke%C3%A4sti-Perhon-Kokkonevalla/63464

Paulaharju, Samuli: Suomenselän vieriltä. WSOY. Porvoo 1930. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59688/1930_f470727.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Perhon kotiseutumuseo. Itsenäisyyden heijastumia – tuhat tarinaa Keski-Pohjanmaalta. https://itsenaisyydenheijastumia.com/perhonkotiseutumuseo/

Pihlajamaa, Lauri: Anders Wilhelm Ingman. Elämä ja kirjallinen työ. Terttu Pihlajamaa Förlag. Tukholma 2006.

Pohjanmaan kautta. Tiet ja tieliikenne Pohjanmaalla keskiajalta 1990-luvulle. Toim. Tapio Salminen, Raisa Maria Toivo & Timo Haavisto. Tiemuseon julkaisuja 15. Tielaitos. Vaasan tiepiiri. Jyväskylä 1997.

Pulkkinen, Marjatta: Tuohi-Antin mustalammas. Kustannusosuuskunta Länsirannikko – Förlagsandelslaget Västkusten. Kokkola 1997.

Pulkkinen, Marjatta & Saari, Juha: Murheen päivä kylässä. Teoksessa Vanhaa Räyrinkiä. Räyrinki-seura. Alajärvi 1994. S. 400–406.

Ruohonen, Juha: Historiallisen ajan hautapaikkojen inventointi 2009. Arkeologia. Turun yliopisto.

Salamajärven lampuoti. Seitsemän talon tarina. Esite. Pirityiset. Kulttuuripolku-hanke 2007.

Tiainen, Teemu: Veteli-Taidekartano-Arkeologinen tarkkuusinventointi 2017. Mikroliitti Oy. http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Veteli/Veteli%20taidekartano%20arkeologinen%20tark_inventointi%202017.pdf

TT, PV: Tunkkarilaisten musiikkiharrastuksesta. Teoksessa Tunkari, Tunkar, Tunkkari. Kylän elosta ja olosta ennen ja nyt. Tunkkarin kyläkirjatoimikunta. Kokkola 2004. S. 233–248.

Varila, Lahja: Paikallishistoria kulttuuri- ja luontomatkailun kehittäjänä. Kävelyreittejä Perhon historiaan. Opinnäytetyö. Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2018.

Virrankoski, Pentti: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa. Kahdeksan vuosisataa Keski-Pohjanmaan historiaa. Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola 1997.