Patsaat Vetelin kirkolla
Torpantie 133 Veteli
Vetelin kotiseutuyhdistys oli pyytänyt Ilmari Wirkkalaa suunnittelemaan käräjäkivet vanhalle perinteiselle kokoontumispaikalle Vetelin kirkon tuntumaan. Suunnitelma uudistui, kun Ilmarin vanhin lapsi Tapio Wirkkala (1915–1985) oli valmistunut taidekoulusta ja sai tehtäväkseen muotoilla paikalle patsaan raivaajien muistolle.
Raivaajapatsas on korkealla paikalla kirkkotapulin tuntumassa. Täältä raivaajan figuuri katsoo yli veteliläisen viljelymaiseman. Patsaan rahoittamiseksi tehtiin kansalaiskeräyksiä ja valtaosan hankkeen kustannuksista maksoi veteliläissyntyinen kauppaneuvos Samuel Harima.
Tuhatmäärin kansaa kerännyt tapahtuma kirkonmäellä pidettiin elokuun 1. päivänä 1939.
Vetelin kirkkomaalle kohosi toinenkin Tapio Wirkkalan patsas, kun taiteilija sai tilauksen harmaagraniittisen sankaripatsaan tekemiseksi. Sodan jälkeen pystytetty patsas noudattaa enemmän taiteilijan sittemmin tutuksi tullutta veistoksellista näkemystä.
Tarinaa
Raivaajapatsas on ensimmäisiä ihmisen työlle omistettuja patsaita Suomessa. Sen tekeminen ja pystyttäminen nieli varoja, mutta tarmokkaat puuhamiehet saivat lopulta kerätyksi tarvittavan summan. Tapio Wirkkala sanoi patsaasta myöhemmin, että ”se on minun nuoruuden työni ja siltä se myös näyttää”.
Patsaan jalustan mitoituksessa tuli aluksi virhe, ja kivenveistäjä Pekola joutui tekemään kiireesti uuden.
Veteliläisille rakas monumentti huputettiin suursäkillä eräänä päivänä vuonna 1987. Asialla olivat olleet nuoret viljelijät, jotka protestoivat lakia, jolla pellonraivaus kiellettiin. Heidän mielestään maahengen vertauskuva ei saisi nähdä tätä häpeän päivää.
Kuvat
Raivaajapatsas
Sankarivainajien patsas (1920)
Sankaripatsas
Sankarimuistomerkit
Tapio Wirkkala (1915–1985)
