Burmanin purjealus

Koppargrudet Luoto

 

Luodon saaristokunnassa Koppargrundetin edustalla haaksirikkoutui todennäköisesti marraskuussa 1722 purjealus, jonka omisti torniolainen raatimies ja kauppias Anders Burman. Isovihan levottomuudet olivat asettuneet ja alus kuljetti Tukholmaan sotaa pakoon lähteneitä evakkoja takaisin kotiseudulleen. Haaksirikossa hukkui parikymmentä ihmistä, miehistön lisäksi torniolaisia porvareita ja heidän lapsiaan. Kerrotaan, että luotolaiset hylkeenpyytäjät löysivät jäihin juuttuneen aluksen ja neljä puolipukeista ruumista seuraavana kevättalvena. Ruumiit haudattiin tiettävästi Pedersören hautausmaalle. Osa laivan esineistöä löydettiin jo seuraavana kesänä.


Laivassa oli runsaasti matkustajien esineistöä, jota sukeltajat ja museoviranomaiset ovat myöhemmin löytäneet, konservoineet ja koonneet näyttelyksi. Löytöihin kuuluu muun muassa kaksi kultadukaattia, liitupiippuja, kuparisia plooturahoja, rakentamiseen tarkoitettuja kattotiiliä ja arjen käyttötavaraa. Löydetyt kultarahat on painettu Ruotsin kuningattaren Ulrika Eleonoran valtakaudella 1718–1720. Oulun yliopiston arkeologin Risto Nurmen mukaan löytö on historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävä. Hylyn jäännökset ja esineistö ovat luonnollisesti kolmensadan vuoden aikana hajonneet laajalle alueelle.


Kaamos Productions on tehnyt 2010-luvun alussa kaksiosaisen tv-dokumentin oletetusta Burmanin haaksirikosta ja hylystä. Dokumentin sisältö ja muoto rakentuvat asiantuntijoiden haastatteluista, paikallisista tarinoista, historiallisista asiakirjoista, tutkijoiden ja sukeltajien ponnisteluista, löydetystä laivaesineistöstä ja mukaansa tempaavasta draamakerronnasta.

 


Tarinaa

 

Apupappina toimiva isä odotti levottomin mielin kadonnutta tytärtään Chatarinaa kotiin Pohjois-Suomeen, mutta talvikuukausien aikana varmistui, että tytär oli menehtynyt haaksirikossa. Isän toiveena oli, että tyttären ruumis löytyisi, jotta hänet voitaisiin haudata kristillisin menoin. Isä kuvaili liikuttavalla tarkkuudella tyttärensä mahdollista vaatetusta, jotta ruumis voitaisiin tunnistaa helpommin. Tytär katosi iäksi, mutta yksi hänen matka-arkuistaan löytyi ja sen sisällöstä saattoi päätellä, että tyttärellä oli ollut matkavalmisteluissa läheiset mielessään. Tuliaisiksi isälleen hän olisi kenties ojentanut silkkikaulaliinan, suomenkielisen raamatun ja paketillisen hollantilaista tupakkaa, äidilleen koristellun hilkan ja punaisen esiliinan. (Björkman: Pedersöres julblad 1923)

 


Kuvat

 

 Miekan kahva (Jeanette Edfelt, Pietarsaaren kaupunginmuseo)

 

Hopealusikka (Jeanette Edfelt, Pietarsaaren kaupunginmuseo)

 

 Ryyppykuppi (Jeanette Edfelt, Pietarsaaren kaupunginmuseo)

 

 Plooturahoja (Jeanette Edfelt, Pietarsaaren kaupunginmuseo)

 


Kartta