Tervetuloa Rosenlundin pappilaan

 

 

Rosenlundin pappila kokonaisuudessaan on hätkähdyttävä esimerkki siitä, miten hyvin varjeltu ja hoidettu kulttuuriperintöalue puhuttelee vahvasti kävijää, joka on kiinnostunut paikallisesta historiasta – sekä rakennetusta että tarinallisesta kulttuurista. Jo 1930-luvulla puhuttiin ”Aspegrenin hengestä”, joka leijaili sekä pihapiirin rakennuksissa että tuolloin huonoon kuntoon päässeessä puutarhassa.

 

Nykyisin erinomaisessa kunnossa oleva puutarha noudattelee 1700-luvun suunnitelmaa, jonka Aspegren omilla varoillaan pani toteen noin kahdenkymmenen vuoden aikajaksolla. Puutarhan monet yksityiskohdat noudattelevat Aspegrenin alkuperäistä suunnitelmaa ja voikin hyvällä syyllä todeta, että”Aspegrenin henki” leijailee yhä alueen yllä.

 

Rosenlundin pappilassa on asunut ja työskennellyt useita kirkkoherroja, mutta Aspegrenia halutaan erityisesti muistella johtuen hänen valtavasta panostuksestaan pappilaympäristön hyväksi. Kiintoisa käyntikohde on myös pihapiirissä sijaitseva suurikokoinen karjasuoja, jonka Aspegren rakennutti 1770-luvulla. Se edustaa tuon ajan edistyksellistä maataloutta.

 

Historiallisten elämysten ohella Rosenlundin pappila tarjoaa puitteet kulttuuritapahtumille, juhlille, kokouksille ja ruokailulle.

 

Tervetuloa Rosenlundin pappilaan!


Rosenlundin pappila

Puutarhakatu 6 A-C Pietarsaari

 

Kirkkoherra ja rovasti Gabriel Aspegren rakennutti pappilan, joka valmistui vuonna 1765, mutta se pääsi nopeasti rapistumaan ja se purettiin vuonna 1797. Kirkkoherra Erik Brunnius rakennutti kaupungin puuseppien ja käsityöläisten avulla sekä osittain pitäjältä ja kaupungilta saamallaan rahalla kaksikerroksisen päärakennuksen, joka valmistui vuonna 1798. Edellisen pappilan kivikellari säilytettiin uuden pappilan uumenissa. Vuonna 1817 rakennus laudoitettiin, varustettiin uudella tiilikatolla ja maalattiin keltaiseksi.

 

Gabriel Aspegren oli ehtinyt virkakautenaan rakennuttaa Rosenlundin karulle ja kivikkoiselle mäelle kiviaidalla ympäröidyn laajan ja symmetrisesti kortteleihin jaetun puutarhan. Puutarhan rakentamisen Aspegren maksoi omista varoistaan. Ilmeisesti Aspegren oli seudulla ensimmäisiä, jotka viljelivät myös perunaa. Aspegren rakennutti myös 1770-luvulla valmistuneen suurikokoisen ja siihen aikaan edistyksellisen, harmaakivestä muuratun eläinsuojan, jossa pidettiin lehmiä, hevosia ja lampaita. Rosenlundin pappilan pihapiiriä kehystävät renkituvat ovat myös 1700-luvulta. Aspegren laajensi viljelysmaitaan ja hänen maillaan oli myös torppareita, joiden avulla hän sai lisätuloja. Aspegren kuoli lyhyen sairauden jälkeen keväällä 1784.

 

Pappilan kirkkoherrana 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla toiminut Johan Höckert oli aiemmin työskennellyt Oulun triviaalikoulun opettajana ja rehtorina. Hänen oppilaisiinsa kuului J.V. Snellman, joka luonnehti opettajaansa ”harvinaisen hienoksi maailman mieheksi”. Höckertin isoäiti Maria Aspegren  oli Gabriel Aspegrenin siskopuoli. Höckert toimi virassaan 34 vuotta. Hän toi usein esille huolensa alueen köyhistä, nälkäisistä ja sairaista ja onnistuikin välillä helpottamaan heidän elämäänsä muun muassa ruoka-avustusten muodossa.

 

Rosenlundin pihapiirissä kaikki kohteet ovat nähtävillä huolellisesti kunnostettuina ja entisöityinä. Kivinavetassa toimii Pedersören seudun kotiseutumuseo. Aspegrenin puutarhakokonaisuus on ennallistettu vanhojen dokumenttien ja suunnitelmien mukaan. Puutarhassa kasvaa hyöty- ja koristekasvien lisäksi muun muassa 1700-luvulle tyypillisiä lääkekasveja, jotka olivat kotiapteekkien raaka-ainetta. Puutarhaa ympäröi yhä vanha kivimuuri portteineen.

 


Tarinaa

 

Kerrotaan, että Kristiinankaupungissa vuonna 1708 syntynyt Gabriel Aspegren eli lapsuutensa ja nuoruutensa taloudellisessa köyhyydessä. Gabrielin perhe pakeni isovihan aikana Ruotsiin, jossa Gabrielin isä Anders Aspegren toimi pienipalkkaisena opettajana ja apupappina. Isovihan jälkeen perhe palasi Kristiinankaupunkiin ja Gabriel lähetettiin triviaalikouluun Poriin. Tuohon aikaan köyhät koulupojat lähtivät loma-aikoinaan kerjuureissuille ansaitsemaan leipänsä laulamalla ja tekemällä taloissa aputöitä. (Nikula: Pedersöre Jul- och hembygdsblad 1936)

 

Gabriel Aspegrenin kerrotaan olleen pappila-aikanaan toimelias, määrätietoinen ja valistunut mies. Sielunhoidon lisäksi hän oli kiinnostunut maanviljelystä ja puutarhanhoidosta. Tästä osoituksena syntyi Rosenlundin kivikkoiselle ja karulle mäelle kovalla ja sinnikkäällä työllä laaja ja monipuolinen puutarha. Puutarhan peltoala oli Aspegrenille kovin rajallinen, joten hän pyrki hankkimaan viljelys- ja metsämaata muualtakin. Laajennuspyrkimyksissään Aspegren kohtasi paljon vastustusta porvariston ja maistraatin taholta, mikä katkeroitti Aspegrenia. (Söderhjelm: Jakobstads historia)

 

Huolimatta ruumiillisesta heikkoudestaan ja entisen elämänsä taloudellisesta köyhyydestä Aspegren kykeni saavuttamaan rovastin arvon, mainetta ja omaisuutta, minkä kerrotaan johtuneen hänen vahvasta kunnianhimostaan, sitkeästä energisyydestään ja ”kirkkaasta päästään”. (Nikula: Pedersöre Jul- och hembygdsblad 1936)

 

Sigrid Nikula kuvaili Rosenlundin aluetta 1930-luvun alkupuolella siten, että siellä eli yhä ”Aspegrenin henki”, vaikka paljon oli kadonnut sellaista, jota tämä oli ylpeydellä vaalinut. Esimerkiksi suuri osa puutarhan käytävistä oli kasvanut umpeen. (Nikula: Pedersöre Jul- och hembygdsblad 1934)

 


Kuvat

 

Roselundin pappila

 

Aspegrenin puutarha

 

Aspegrenin kivinavetta

 

Tarinakävely Aspegrenin puutarhassa kesällä 2017

 

Tarinakävely Aspegrenin puutarhassa kesällä 2017

 

Aspegrenin puutarha 1930-luvulla (Rosenlundin pappilan kuva-arkisto)

 

Rosenlundin pappilan pihapiiri vuonna 1965 (kuva P.O. Welin / teoksessa Suomalaiset pappilat) 

 

Kivinavetta kauan sitten (Pedersöre storsockens historia I)

  


Kartta