Lohtajan pappila
Alaviirteentie 105 Lohtaja
Lohtajan eli Saukon pappila rakennettiin talollisten ja taitavien kirvesmiesten voimin vanhalle pappila-alueelle, entisen Pappilanlahden rannalle. Saukko-nimi juontunee siitä, että ensimmäisen pappilan aikana 1500- ja 1600-luvun vaihteessa rannalla liikkui saukkoja. Nykyisen pappilan aikana muinainen merenlahti on ollut pieni järvi, jonka kuivattamiseen niityksi ja siten lehmien laidunalueeksi haettiin lupaa jo 1700-luvun puolivälissä. Järven kuivatusta päädyttiin myös vastustamaan, koska siitä katsottiin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Vielä 1940-luvulla matalaksi kutistunut lampi rantoineen oli suosittu lasten kalastus- ja seikkailupaikka. Talvisin Pappilanlahden jäällä järjestettiin raveja.
Kerrotaan, että lääninrovasti Anders Chydenius luonnosteli tarkastuskäynnillään pappilan alustavan rakennussuunnitelman, joka kirjanpitäjä Johan Blomströmin piirtämänä hyväksyttiin pitäjänkokouksessa joulukuussa 1797. Pappila valmistui rakennusmestari, kirkonisäntä Erkki Jukkolan johdolla asumiskelpoiseksi vuonna 1803, jolloin aiemmin Kauhajoella kappalaisena toiminut kirkkoherra Anders Törnudd perheineen asettui sinne. Päärakennuksen työt olivat osittain kesken vielä keväällä 1804, mutta ilmeisesti viimeistään neljä vuotta myöhemmin Lohtajan aseleposopimuksen aikana pappila oli edustavassa kunnossa, joskin ulkopinnaltaan vielä laudoittamatta.
Suomen sodan aikana pappila toimi Suomen sotavoimien ylipäällikön Wilhelm Klingsporin päämajana. Syyskuun lopussa vuonna 1808 pappilassa solmittiin aselepo Ruotsin ja Venäjän välille. Sopimuksen allekirjoittivat Klingsporin lisäksi Venäjän armeijan ylipäällikkö Nikolai Kamenski ja hänen neuvonantajansa Jan Peter van Suchtelen. Sota kuitenkin jatkui ja vuoden päästä Suomi liitettiin suuriruhtinaskunnaksi osaksi tsaarin Venäjää.
Pappilan päärakennusta on kahden vuosisadan aikana luonnollisesti korjailtu, ehostettu ja muuteltu, mutta pääpiirteissään rakennus on säilynyt entisellään. Rakennus laudoitettiin vuonna 1820 ja kaksoiskuisti rakennettiin vuonna 1875. Viimeisin peruskorjaus tehtiin vuosina 2013–2015.
Lohtajan pappilassa ehti historiansa aikana asua koko virkakautensa lähes kymmenen kirkkoherraa. Viimeisin heistä oli Mikko Himanka (1940–2016), joka asui pappilassa eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 2003. Vielä tämänkin jälkeen pappilassa asui pari vuotta rovasti Tuomo Jukkola.
Pappilan hyvin hoidettuun pihapiiriin, entiseen umpipihaan, saavutaan läpiajettavan, 1700-luvun puolivälissä rakennetun luhdin kautta. Pappilan kellari on päärakennusta paljon vanhempi, tiettävästi alun perin 1600-luvulta.
