Tarinaa

Vuonna 1773 syntynyt munsalalainen talonpoika Johan Blåman piti päiväkirjaa, jossa hän kertoo venäläisten sotajoukkojen tulosta Munsalaan syyskuisena iltana vuonna 1808. Päiväkirjan mukaan venäläiset yöpyivät kirkonmäellä ja läheisellä pellolla, jonka riukuaita käytettiin nuotiotuliin. Ruislyhteitä käytettiin telttoihin, kylässä revittiin auki ovia ja omaisuutta ryöstettiin. Ladoista haettiin heinää, karjaa teurastettiin tai vietiin laumoittain mukana. (Mellan Lojlax och Åkvarn 1997)

Kerrotaan, että venäläiset sotilaat varastivat Sandåsissa talonpojan ainoan hevosen. Hän vannoi, että hän anastaa puolestaan yhden hevosen venäläisiltä. Hän asettui renkinsä kanssa väijytykseen Sandbackenissa, jossa tie oli kapea ja suojaa antavien kivenlohkareiden reunustama. Kaksi venäläissotilasta ratsasti tietä pitkin, jolloin talonpoika ampui toisen heistä ja renki otti tämän hevosen. Toinen sotilas ratsasti takaisin armeijan leiriin Munsalan kirkolle ja raportoi tapahtuneesta. Komentaja Nikolai Kamenski kutsui papin paikalle ja ilmoitti, että ellei murhaajia ja hevosvarkaita löydy, niin kirkko ja koko kylä poltetaan. Pappi oli pakotettu lähettämään väkeä etsimään miehiä, jotka sitten löytyivätkin. Heidän tuomittiin teloitettavaksi ampumalla. Pappi kutsuttiin hautaustoimitukseen, mutta hän kieltäytyi hautaamasta ketään, joka on elossa. Tarinan mukaan Kamenski antoi määräyksen ampua molemmat miehet hautoihinsa. (Mellan Lojlax och Åkvarn 1997)