Juuttaan taistelun muistomerkki
Alajepuantie Uusikaarlepyy
Suomen sodassa (1808–1809) Ruotsi-Suomen sotajoukot olivat perääntymässä Pohjanmaalla kohti pohjoista, mutta ne kykenivät viivyttämään Venäjän armeijan etenemistä. Yksi tärkeä viivytystaistelu käytiin Juuttaalla, Uudenkaarlepyyn lähellä. Kuumetautia poteva eversti Georg Carl von Döbeln ehti marssittaa väsyneet ja varusteiltaan risaiset joukkonsa Munsalaan, josta ne siirtyivät kiireesti puolustusasemiin Lapuanjoen länsipuoliselle maantielle ja viereiseen metsikköön.
Venäläiset joukot lähestyivät Lapuan suunnasta Juuttaan peltoaukeaa 13.9.1808. Döbelnin joukot ehtivät levätä asemissaan viitisen tuntia ennen kuin kenraalimajuri Kiril Kosatschovskijin venäläisjoukot kohtasivat Dölbelnin etuvartion. Kummallakin puolella oli noin 1500 miestä aseissa. Venäläisjoukot kävivät hyökkäykseen, mutta joutuivat kovien taistelujen myötä perääntymään lopulta Alahärmään asti polttaen pakomatkallaan jokisillan. Tiettävästi Döbelnin sotilaista haavoittui tai kaatui hieman yli 40 miestä, venäläisten miestappio lienee ollut kolminkertainen.
Voitto Juuttaan taistelussa merkitsi sitä, että kenraali Carl Johan Adlercreutzin johtama Ruotsi-Suomen pääarmeija sai lisäaikaa perääntymiseen kohti pohjoista. Döbeln ylennettiin kenraalimajuriksi ja sotilaat saivat ylimääräisen annoksen paloviinaa.
Juuttaan taistelukentälle pystytettiin muistomerkki vuonna 1885, paikalle, jonne ruotsalais-suomalaisten tykit sijoitettiin taistelun alussa.
Tarinaa
Vuonna 1773 syntynyt munsalalainen talonpoika Johan Blåman piti päiväkirjaa, jossa hän kertoo venäläisten sotajoukkojen tulosta Munsalaan syyskuisena iltana vuonna 1808. Päiväkirjan mukaan venäläiset yöpyivät kirkonmäellä ja läheisellä pellolla, jonka riukuaita käytettiin nuotiotuliin. Ruislyhteitä käytettiin telttoihin, kylässä revittiin auki ovia ja omaisuutta ryöstettiin. Ladoista haettiin heinää, karjaa teurastettiin tai vietiin laumoittain mukana. (Mellan Lojlax och Åkvarn 1997)
Kerrotaan, että venäläiset sotilaat varastivat Sandåsissa talonpojan ainoan hevosen. Hän vannoi, että hän anastaa puolestaan yhden hevosen venäläisiltä. Hän asettui renkinsä kanssa väijytykseen Sandbackenissa, jossa tie oli kapea ja suojaa antavien kivenlohkareiden reunustama. Kaksi venäläissotilasta ratsasti tietä pitkin, jolloin talonpoika ampui toisen heistä ja renki otti tämän hevosen. Toinen sotilas ratsasti takaisin armeijan leiriin Munsalan kirkolle ja raportoi tapahtuneesta. Komentaja Nikolai Kamenski kutsui papin paikalle ja ilmoitti, että ellei murhaajia ja hevosvarkaita löydy, niin kirkko ja koko kylä poltetaan. Pappi oli pakotettu lähettämään väkeä etsimään miehiä, jotka sitten löytyivätkin. Heidän tuomittiin teloitettavaksi ampumalla. Pappi kutsuttiin hautaustoimitukseen, mutta hän kieltäytyi hautaamasta ketään, joka on elossa. Tarinan mukaan Kamenski antoi määräyksen ampua molemmat miehet hautoihinsa. (Mellan Lojlax och Åkvarn 1997)
Kuvat
Juuttaan taistelun muistomerkki
Döbeln Juuttaalla (Albert Edefelt)
http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/texter/prosa/diverse/varlagvd.htm
Döbeln ja porilaissotilaat (A. Malmström)
http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/texter/prosa/diverse/juthslagcon.html
Ks. taistelualueen kartta (Sotakorkeakoulun kirjasto):
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/24784/juuttaa%2013.9.08.jpg
