Tarinaa

 

Uudenkaarlepyyn piiskapaalu oli tiettävästi ahkerassa käytössä. Frans Ervard Henelius on muistellut nähneensä kouluaikanaan 1860-luvulla muutaman toimeenpanon. Yhdessä sellaisessa lyhyt ja tanakka mies joutui seisomaan muutaman tunnin kaularaudassa, jolloin hän näytti vielä rohkealta ottamaan vastaan raipaniskut. Piiskausta ei kestänyt kauaakaan, kun hän alkoi huutaa: ”Armahtakaa, vallesmanni hyvä, armahtakaa!” Raipaniskut jättivät verijälkiä ruoskittavan selkään ja liian lähellä seisseet katselijat saivat veriroiskeita kasvoilleen. Kun mies menetti tajuntansa kesken toimituksen, hänelle annettiin vettä juotavaksi. Virottuaan hän joutui kärsimään säädetyt raippalyönnit loppuun asti. Toimituksen jälkeen mies laskettiin vatsalleen maahan ja välskäri purskutti suustaan paloviinaa miehen haavoille. ”Desinfioinnin” jälkeen miehelle puettiin paita päälle ja hänet vietiin pois. (http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/texter/prosa/birck/ii/spopalen.htm)