Sepäntalo

Jämsän kylä Toholampi

Mahtitaloksi kutsuttu Sepäntalo sijaitsi ja sijaitsee yhä Jämsän kylässä Karjapuron varrella. Koivukuja johti pihapiiriin, jossa oli vuonna 1877 rakennetun jykevän ja korkean päärakennuksen lisäksi saha, paja ja muita rakennuksia. Päätalon rakentamiseen tarvittiin peräti 600 runkoa puutavaraa ja se vuorattiin käsin höylätyillä ja leveillä pystylaudoilla, jotka maalattiin keltaisella värillä. Rakennuksen tupa oli avara ja valoisa ja se oli vuorattu sileiksi höylätyillä laudoilla, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Myös kamarit oli vuorattu. Alkuaikoina tuvassa oli niin suuri nurkkatakka, että sen pankolla mahtui useampikin mies lepäilemään.

Talossa asui neljä veljestä, jotka tunnettiin toimeliaina ammattimiehinä ja yrittäjinä. Veljeksistä toiseksi nuorin Sakri Järvenoja (1835–1885) oli arvostettu seppä. Hänen valmistamiaan pyssyjä myytiin ympäri Suomen. Pyssyt olivat kysyttyjä varsinkin hylkeenpyytäjien keskuudessa. Sakri myös korjasi pyssyjä. Hän takoi nauloja, joita käytettiin muun muassa Toholammin kirkon rakentamiseen.

Sepäntalon vaurautta kuvastaa sekin, että Järvenojan riihessä oli päällekkäin kahdet parret ja se olikin epätavallisen korkea. Myös talon tuulimylly oli korkea verrattuna alueen yksinkertaisiin jalkamyllyihin. Raamisaha kävi myllyn tuulivoimalla. Noin vuonna 1870 kekseliäät veljekset rakensivat talon ohi virtaavan puron varteen raamisahan, joka kävi vesivoimalla. Tuolloin veljekset harjoittivat jo laajaa liiketoimintaa. Myöhemmin palattiin sahan käytössä taas tuulivoimaan ja lopulta hankittiin voimalaitteeksi lokomobiili. Veljeksistä pääasiassa Juho Järvenoja hoiti sahan toimintaa. Sahan lautoja ja lankkuja vietiin omilla hevosilla Himangalle ja sieltä laivoilla maailman markkinoille. Kerrotaan, että Järvenojan veljesten talossa komento oli ”jämptiä” mutta ei liian ankaraa. Piiat ja rengit viihtyivät talossa, sillä olosuhteet olivat varsinkin ahkeralle palvelusväelle verrattain hyvät.

Tarinaa

Seppä Sakri Järvenoja oli huippuampuja koko Pohjanmaalla, mikä osaltaan osoitti hänen valmistamiensa pyssyjen korkean laadun. Kerrotaan, että Kokkolassa järjestetyssä kilpailussa Sakri ampui kolme laukausta keskelle taulua ja vieläpä samaan reikään. Tuomarit eivät tätä heti huomanneet saati uskoneet. Sakri kuitenkin suutahti ja kaivatti kuulat esiin. Kuulia oli kolme päällekkäin. Kerrotaan myös, että hän näytti epäilevälle asiakkaalle tekemänsä pyssyn toimivuuden. Asiakas pyysi lankaamaan pyssyn, koska ei osunut sillä riittävän hyvin. Sakri otti aseen ja ampui 60 metrin päästä varpusen katolta ja totesi, että ”kyllä mies pitää langata eikä pyssy”. (Kujala 2011, 111–112)

Kerrotaan, että. Sepäntalossa ylläpidettiin vielä 1800-luvun lopulla uskomusta, jonka mukaan sielu asui ihmisen kuoltua omaisten keskuudessa 40 vuorokautta eli saman ajan kuin Jeesus oli ylösnousemuksen jälkeen omaistensa keskuudessa. Tänä aikana vainajan puolesta suoritettujen rukousten uskottiin auttavan. Tiettävästi Sepäntalossa luettiin mm. saksalaisen mystikon Jakob Böhmen (1575–1624) kirjoituksia, joista oli olemassa käsinkirjoitettuja suomennoksia. Kerrottiin tapauksesta, jossa muuan vainaja olisi pannut Sepäntalon oven hakaan ja kolunnut ullakolla. (Kotila 1978, 8). Järvenojan veljeksistä varsinkin Jaakko oli mystikko. ”Mystikot korostivat opissaan rukousta ja jokapäiväistä parannusta eli kilvoitusta” (Suur-Lohtajan historia II, 356).