Tarinaa

Eino Isohanni (1978, 238) toteaa Vanhaa Toholampea -kirjassa, että ”ennen muita seppä Leanteri Nisula kuvasi hämmästyttävän taitavasti, havainnollisesti ja elävästi pitäjän elinkeinoelämän vaurastumista”, jonka tämä katsoi perustuvan paikalliseen uudisraivaukseen, tervanpolttoon, potaskankeittoon ja raudanvalmistukseen sekä taitavien käsityöläisten, seppien, messinginvalurien, maalarien ja kirvesmiesten uurastukseen.

Seppä Leander kertoi suullisen perimätiedon varassa esi-isiensä ajoista, jolloin kirkkokuri oli tiukkaa. Jos oli tehnyt jonkun rikoksen, joutui vankilareissun tai piiskauksen jälkeen vielä istumaan kirkon rangaistusistuimella eli ”mustallapenkillä” koko kirkonmenon ajan ja tunnustamaan seurakuntalaisille syntinsä. Vasta sen jälkeen rikoksen tekijä sai palata seurakunnan yhteyteen. Leander muisteli muuatta toholampilaista hevosvarasta, joka ”mustallapenkillä” istumisen jälkeen helpottuneena totesi, että ”hän on taasen Jumalan serkku kuten muutkin”. (Alaspää 1963, 11)

Leanderin kertomuksen mukaan papit muinoin valvoivat tarkkaan nuorten seurakuntalaisten moraalikäyttäytymistä. Jos oli aihetta epäillä, että lapsi oli pantu alulle ennen pariskunnan avioitumista, niin seuraavana pyhänä pappi kuulutti pariskunnan ”mustaanpenkkiin”. Istumisen jälkeen kuultiin julkinen tunnustus, jota seurasi anteeksianto ja kirkkoon palauttaminen. (Alaspää 1963, 11)