Tarinaa

Kerrotaan, että kun eräänä syksynä perholainen isäntä oli kadonnut ja hukkunut puroon, Veelu osasi selittää, miten onnettomuus oli tapahtunut. Seuraavana keväänä ruumis löydettiin Veelun neuvomasta paikasta. (Lindholm 1995, 340–341)

Tarinan mukaan Veelu oli kävellyt kauppa-asioille kirkonkylälle ja itse piru oli tullut häntä vastaan. Piru oli meinannut koskea Veelua, mutta Veelu oli sanonut olevansa kirkonmies. Piru oli väistänyt Veelua ja rääkäissyt rumasti. Veelun kertomuksen mukaan piru oli ollut huomattavan ruma olento. (Mäkitalo 1989)

Väinä Laakso (1992) kertoo Veelun itse valmistamasta ”halvausvedestä”, joka ei aina tehonnut tarkoitetulla tavalla. Veelun veljellä Antilla oli mennyt roska silmään, jota Veelu hoiti kyseisellä rohdollaan. ”Antti ei päässyt lääkäriin, kun kukaan ei toimittanut. Veelu vain pesi silmää halvausvedellä ja sanoi, että se siitä paranisi. Eihän silmä parantunut vaan rupesi märkimään. Sattui tulemaan Veelun poika, joka oli metsäteknikko, ja rupesi hankkimaan Anttia lääkäriin. Lääkärikään ei tainnut silmälle mitään, vaan toimitti Antin Ouluun silmäklinikalle. Antti meni klinikalle, mutta silmä oli jo mädännyt pään sisälle. Se puhdistettiin ja neulottiin silmä kiinni. Antti surkutteli vain kun ei aikaisemmin ollut laitettu lääkäriin, mutta sanoi vain, ettei siitä huolinut päivitellä eikä voivotella, olihan niitä paljon toissilmäisiäkin.”