Kivestön metsänvartijatila
Kivestönpolku Lestijärvi
Vuonna 1860 perustettiin Lestijärven hoitoalue, johon kuuluivat Kannuksessa, Toholammilla ja Lestijärvellä sijainneet valtion maat ja metsänvartijapiirit. Lestin hoitoalueella oli useita metsänvartijatiloja ja kruununtorppia. Niissä asuvien ja niitä ylläpitävien metsänvartijoiden tehtävänä oli valvoa kruununmetsien käyttöä ja puuttua väärinkäytöksiin. Tiettävästi Lestin hoitoalueen vartijat olivat oikeudenmukaisia ja ottivat huomioon paikallisten ihmisten tarpeita. Metsänvartijat saattoivat antaa avun tarpeessa olleille vaikkapa leipää, jauhoja, jyviä ja perunaa. Monet metsänvartijat tunnettiin erikoisina persoonina. Suoranaisten laittomuuksien osalta vartijoiden oli toimittava saamiensa ohjeiden mukaisesti.
Fredrik Juhonpoika Kivestö eli Veelu (1864–1940) toimi metsävartijana talossa, joka oli vahvistettu metsänvartijatilaksi jo 1860-luvulla. Metsänvartijatilojen tapaan Kivestönkin tila sijaitsi syrjässä, kaukana Lestijärven kirkonkylältä. Piippusuinen ja parrakas Veelu kierteli vartiopiirissään kotitekoisissa sarkavaatteissaan ja kengissään, joista pursusi nevaheinää. Hänet tiedettiin monipuolisena, auttavaisena ja kristittynä miehenä. Hänellä oli tapana antaa leipää köyhille, harjoittaa kansanparannusta ja hoitaa sairaita eläimiäkin. Yliluonnollisia kykyjä hänellä kerrotaan olleen myös. Veelun siirryttyä vanhoilla päivillään vaimonsa Marjaanan kanssa kylälle asumaan ja viljelemään maata hänen poikansa Johan Emil eli Eemeli jatkoi metsänvartijana Kivestön tilalla. Syksyllä 2018 rakennusten perustukset olivat hyvin näkyvissä.
Tarinaa
Kerrotaan, että kun eräänä syksynä perholainen isäntä oli kadonnut ja hukkunut puroon, Veelu osasi selittää, miten onnettomuus oli tapahtunut. Seuraavana keväänä ruumis löydettiin Veelun neuvomasta paikasta. (Lindholm 1995, 340–341)
Tarinan mukaan Veelu oli kävellyt kauppa-asioille kirkonkylälle ja itse piru oli tullut häntä vastaan. Piru oli meinannut koskea Veelua, mutta Veelu oli sanonut olevansa kirkonmies. Piru oli väistänyt Veelua ja rääkäissyt rumasti. Veelun kertomuksen mukaan piru oli ollut huomattavan ruma olento. (Mäkitalo 1989)
Väinä Laakso (1992) kertoo Veelun itse valmistamasta ”halvausvedestä”, joka ei aina tehonnut tarkoitetulla tavalla. Veelun veljellä Antilla oli mennyt roska silmään, jota Veelu hoiti kyseisellä rohdollaan. ”Antti ei päässyt lääkäriin, kun kukaan ei toimittanut. Veelu vain pesi silmää halvausvedellä ja sanoi, että se siitä paranisi. Eihän silmä parantunut vaan rupesi märkimään. Sattui tulemaan Veelun poika, joka oli metsäteknikko, ja rupesi hankkimaan Anttia lääkäriin. Lääkärikään ei tainnut silmälle mitään, vaan toimitti Antin Ouluun silmäklinikalle. Antti meni klinikalle, mutta silmä oli jo mädännyt pään sisälle. Se puhdistettiin ja neulottiin silmä kiinni. Antti surkutteli vain kun ei aikaisemmin ollut laitettu lääkäriin, mutta sanoi vain, ettei siitä huolinut päivitellä eikä voivotella, olihan niitä paljon toissilmäisiäkin.”
Kuvat
Kivestön tilan kivijalkoja syksyllä 2018
Kivestön tilan kivijalkoja syksyllä 2018
Kivestön pihapiirin alkuperäistä puustoa syksyllä 2018
Veelu läheisineen (Aimo Itäniemen arkisto)
Veelu Kivestö (Aimo Itäniemen arkisto)
Kartta
