Satamakatu ja Loveret

Pietarsaaren keskusta

Satamakatu mainitaan jo vuonna 1735 kaupungin asemakaavassa. Se jäljitteli ilmeisesti katuverkkoa, joka oli olemassa jo ennen kuin venäläiset polttivat kaupungin isovihan aikana vuonna 1714. Satamakatu oli tuohon aikaan leveämpi, mistä todisteena on katulinjasta hieman sivussa sijaitseva 1760-luvulla rakennettu mökki. Satamakatua kutsuttiin myös Hapelähteenkaduksi (Surbrunns Gatan) kadun läheisyydessä sijainneen terveyslähteen mukaisesti. Lähde löydettiin vuonna 1777 ja melko pian tämän jälkeen alueelle rakennettiin pieni kaivohuone ja kaivopuisto. Lähteen nimeksi tuli St. Jakobskälla (Pyhä Jaakobinlähde).

Satamakadulla ja Loveretissa (nimi juontaa ilmeisesti sanoista luuvartti tai sataman tuloväylä) on yhä hyvin säilyneitä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun rakennuksia, joissa asui tuolloin merimiehiä, merikapteeneja ja käsityöläisiä. Muun muassa kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin vanhemmat asuivat siellä viimeiset elinvuotensa. 1700-luvulla kaupunginsalmi ja vesiliikenne ulottuivat alueen mökeille asti. Sen aikaisia laitureita ei ole enää olemassa. Nykyisen Mariehemmetin paikalla sijaitsi satamatulli.

Satamakadun eteläpäädyssä, vastapäätä 1910-luvun alussa rakennettua Palokunnantaloa sijaitsee entinen kirkkotupa, jonne Luodosta (Larsmo) vesiteitse saapuneita ihmisiä majoittui kirkonmenojen ajaksi. Luotolaiset hakeutuivat parin kilometrin päähän Pedersören kivikirkolle – eivät vuonna 1731 valmistuneelle kaupungin puukirkolle, joka sijaitsee kirkkotuvan lähituntumassa.

Satamakadun ja Loveretin alue rakennuksineen on suojeltu asemakaavassa 1970-luvun lopulla, mikä ei ole ollut mikään itsestäänselvyys, sillä vielä 1960-luvulla oli suunnitelmissa rakentaa koko Skatan puutaloalueelle kerrostaloja. Satamakadun päässä ollut arvokas vanha talo ehdittiin 1960-luvulla polttaa palokunnan harjoitustyönä.