Kanuunatie

Kittholman metsä

1700-luvun alussa suojellun Kittholman metsän länsireunalla sijaitsee kuntorata, joka noudattaa osittain Krimin sodan aikaista reittiä, jota pitkin Oravaisista tuotiin kanuunoita kaupungin puolustamista varten kesällä 1855. Yksi kookas tykki sijoitettiin puolustusvallille Kittholmaan ja toinen iso tykki vietiin hieman pohjoisemmaksi Alholmaan. Myös muutamia pienempiä tykkejä tuotiin puolustusvalleille.

Englantilaiset olivat aiemmin polttaneet laivoja, makasiineja ja varastoja Raahen ja Oulun satamissa. Kokkolassa englantilaisten hyökkäys oli torjuttu oveluudella ja kovalla tulivoimalla. Pietarsaaressakin pelättiin pahinta. Pietarsaaren edustalla reimarit ja muut merimerkit oli hyvissä ajoin poistettu, mistä johtuen englantilaiset eivät osanneet tunkeutua aivan satamalahdelle asti. Myös Mässkärin saaren pooki oli purettu.

Englantilaisten hyökkäyksiin oli varauduttu myös siten, että satama-alueelta terva ja puutavara oli viety pois ja piilotettu. Carlholman laivaveistämön puolivalmiita aluksia oli piilotettu ja jopa upotettu, jottei vihollinen olisi päässyt niihin käsiksi. Upotetut alukset nostettiin myöhemmin ylös. Aluksia onnistuttiin englantilaisten merisaarrosta huolimatta ajamaan syyspimeällä Ruotsin puolelle myytäväksi tai talvisäilytykseen. Pietarsaaressa ei ollut omaa varuskuntaa, mutta muualta tuodut sadat sotilaat olivat valmiina puolustamaan kaupunkia asein.

Englantilaisten sota-alukset saartoivat Pietarsaaren merialuetta ja merisotilaat tekivät tiedusteluretkiään saaristossa pienemmillä veneillä. Neuvottelujakin käytiin valkoisen lipun alla, mutta pietarsaarelaiset eivät suostuneet vaatimukseen luovuttaa laivojaan englantilaisille pommitusten uhallakaan. Englantilaiset pääsivät pienveneillään Ristikarille (Korsgundet) asti, mutta palasivat emoaluksille ilmeisesti nähtyään puolustusvallien kanuunat ja sotilaat. Muistissa oli varmaankin Kokkolan Halkokarin kahakka, jossa englantilaiset olivat kokeneet karvaan tappion.

Marraskuussa 1855 englantilaiset tulittivat tykeillään, mutta tykinkuulat lensivät satama-alueen ohitse tekemättä suurempaa vahinkoa. Englantilaiset onnistuivat anastamaan ja polttamaan pari pientä alusta. Kaiken kaikkiaan Krimin sodan aiheuttamat suorat aineelliset tuhot jäivät Pietarsaaressa pieniksi, mutta epäsuorat vahingot olivat tuntuvia, sillä kaupungin laivanvarustajat menettivät kauppalaivojaan ja niiden lasteja maailman merillä pakkomyyntien ja kaappausten takia. Myös tärkeät englantilaiset kauppasuhteet oli menetetty pitkäksi aikaa. Erityisesti laivanvarustaja ja kauppaneuvos Peter Malmilla (1800–1868)  oli aihetta suuttumukseen, sillä sodan vuoksi hän oli menettänyt erityisen paljon omaisuutta.

Tarinaa

Alma Söderhjelmin teoksessa Jakobstads historia (1974/3, 185–187) on kuvaus englantilaisten tunkeutumisyrityksestä Vanhaan satamaan kesällä 1854. Kaksi vihollisalusta Hekla ja Oder lähestyvät uhkaavasti satamaa. Kokkolassa (Kaarlelassa) hieman aiemmin käyty kahakka, jonka tykkitulitus oli kuulunut Pietarsaareen asti, aiheutti etukäteen levottomuutta pietarsaarelaisissa. Nyt on todella lähellä, että englantilaiset löytävät reitin satamaan. Sataman ja koko kaupungin kohtalo olisi sama kuin Raahessa ja Oulussa: laivoja, makasiineja ja varastoja poltettaisiin, ehkä ihmishenkiäkin menetettäisiin. Onneksi englantilaisalukset eivät onnistu navigoinnissaan vaan kääntyvät takaisin merelle. Kauppaneuvos Peter Malm kirjoittaa tapahtuneesta pari päivää myöhemmin seikkaperäisen selvityksen venäläiselle sotapäällikölle, kenraali von Wendtille Vaasaan ja toivoo, että tämä järjestäisi Pietarsaareen sotajoukkoja. Vasta loppukesällä Pietarsaareen toimitetaan sotilaita ja upseereja, joskaan ei vielä tuolloin riittävästi. Uhkaavat tilanteet Pietarsaaressa jatkuvat seuraavanakin vuonna. 

Kuvat

Palanen Kanuunatietä Kittholman metsässä

Kartta