Tarinaa

Konepajassa valmistettujen maatalouskoneiden kysyntä oli 1900-luvun alussa niin kovaa, että Serlachiuksen yrityksellä lienee ollut ongelmia toimittaa niitä asiakkaille riittävästi ja riittävän ajoissa. Birger Serlachius kirjoitti Kauppalehdessä syksyllä 1912: ”Meidän niittokoneemme kysyntä on vuosi vuodelta kasvanut, niin ettemme esim. viime kesänä voineet toimittaa kaikkia tilauksia, vaikkakin meillä jo edeltä käsin oli varattuna 700 konetta tätä kautta varten. Kahtena ensimmäisenä vuotena, jolloin näitä koneita valmistettiin, ei kukaan meidän suurimmista konekauppiaistamme halunnut pitää niitä kaupan, vaan olimme pakotetut myymään niitä joko maakauppiaiden välityksellä tai suoraan käyttäjille. Vasta tänä vuonna on meillä ollut onni saada jälleenmyyjiksemme useat maamme suurimmat konepajakauppiaat, jotka jo ensi vuotta varten ovat tilanneet suurempia tai pienempiä määriä koneita. Kaikkiaan olemme jo myyneet kiinteään laskuun ensi vuotta varten yli 1000 konetta.” (Kauppalehti 9.10.1912) Kuitenkin aika pian kaupunkiin siirtymisensä jälkeen konepaja joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja teki konkurssin, mutta toimintaa jatketiin myöhemmin. (Toivanen ym. 2002, 349–353)

Piispanmäki oli muinoin meren ympäröimä saari, Piispansaari, jonne siis perustettiin meriveden paettua 1800-luvulla kaupungin varhaisinta teollisuutta. Vielä 1700-luvulla Piispansaaren itäpuolitse kulki kaupunginsalmi, jossa oli vesiliikennettä. Piispa-nimi juontuu mahdollisesti mustavalkoisesta ruokki-nimisestä merilinnusta (Alca torda) tai siitä, että saaressa on saatettu joskus pitää jumalanpalveluksia. (Kaupunkioppaiden Ulla Nyströmin ja Gun Snellmanin haastattelu 12.11.2018)